Aktiivinen koira vaatii tekemistä

Koira riehuu koko ajan. Koira ei osaa rauhoittua. Koira ei ota kontaktia. Omistaja selailee turhautuneena nettiä, syyttää sukulinjoja ja hermorakennetta, soittaa lopulta kouluttajalle. Kouluttaja saapuu ja lähdetään selvittelemään ongelmakäytöksen syitä. Heti ensimmäiseksi kysytään, paljonko koira saa päivässä liikuntaa ja aktivointia. Käy ilmi, että se lampaita koko päivän paimentamaan jalostettu koira saa päivässä lenkkiä 30 minuuttia kaksi kertaa, kävellen, ei muuta. Kouluttaja levittää turhautuneena kätensä ja koira saa synninpäästön - ongelma ei olekaan siinä, vaan jossain ihan muualla. 

Ylläoleva skenaario on dramatisoitu, mutta siitä huolimatta ikävän yleinen tilanne todella monen "ongelmakoiran" tapauksessa. Riittämättömällä liikunnalla ja olemattomalla aktivoinnilla saadaan pilatuksi parempikin koira, hermorakenteeltaan heikommasta puhumattakaan. Mitä paremmat hermot koiralla on, sitä paremmin se kestää myös tylsyyttä. Yksikään koira ei kuitenkaan kestä tylsyyttä loputtomiin. 

Koirarotujen ja rotumixien aktiivisuustasossa ja vaatimuksissa on eroja. Whippet tuntui minusta kovin aktiiviselta ja paljon liikuntaa vaativalta koiralta, kun Haikalanen muutti taloon. Siihen mennessä olin itse tutustunut vain villakoiriin ja niiden sopeutuvaiseen luonteeseen. Kenraalimajuri ja häntä edeltänyt, kotona asunut Musta Kuningatar olivat kummatkin kovia koiria tekemään, mutta loppuviimeksi tyytyivät myös rauhallisempiin päiviin, kunhan saimme olla yhdessä. Haikalanen vaati tekemistä. 

Ruhtinatar oli jo saapuessaan varsin rauhallinen tapaus, jolle Haikalasen kanssa opittu päivärytmi sopi oikein hyvin. Vasta Lumiprinsessan kohdalla vastaan tuli oikeasti aktiivinen, vaativa koira. 

Kaksi tuntia päivässä kevyttä kävelyä riittää monelle koiralle, mutta se ei riitä aktiiviselle koiralle. Aktiivinen koira haluaa aktiivisesti tulla haastetuksi. Se haluaa kokeilla, onnistua, taistella. Se haluaa väsyä ja sen täytyy saada väsyä. Oli kyse sitten ohjatusta harrastustoiminnasta tai "höntsäilystä", aktiivisen koiran kanssa on tehtävä. Aktiiviset koirat ovat muita koiria herkempiä kehittämään ongelmakäytöstä, jos niiden tarpeisiin ei vastata. Vaikka niiden tarpeisiin vastattaisiin, ne saattavat silti yksinollessaan keksiä tekemistä ja omistajan kanssa ollessaan vaatia tavallista enemmän huomiota ja haastetta. Aktiivisella koiralla on aivan valtava potentiaali kehittyä hyväksi harrastuskoiraksi, mutta onnistuminen ei tule ilman työtä. Aktiivisella koiralla on yhtäläinen valtava riski kehittyä ongelmakoiraksi, eikä syy silloin ole koirassa itsessään - se on tylsyydessä, joka poikkeuksetta on omistajan kehittämä tila. 

Kenraalimajuri ei ole erityisen paljon vaativa koira, mutta se oli nuorempana aina valmis toimintaan, jos sitä sille tarjosi.

Tylsyys luo ongelmia

Vastuuntuntoinen kasvattaja kyselee pentua harkitsevalta laajasti kysymyksiä ja kertoo omasta linjastaan. Loppuviimeksi pennun myynti on kuitenkin riski; kasvattajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa ostajan sanoihin. On ostajan omalla vastuulla kertoa totuus omasta tilanteestaan. Suloinen pentu on eittämättä houkutteleva ajatus ja jossain kaukana hamassa tulevaisuudessa siintävä, rauhallinen ja majesteettinen aikuinen koira saa huokailemaan ihastuksesta, mutta mielikuvien ei tule antaa sokaista itseään. Ostajan on kysyttävä itseltään, onko hänestä juuri tämän pennun omistajaksi. 

Vaikka pysyttäisiin saman rodun sisällä, aktiivisuuserot yksilöiden välillä voivat olla valtavat. Ruhtinatar ja Lumiprinsessa ovat samaa rotua, mutta aktiivisuustasoltaan ne ovat vastakohtia. Ruhtinatar on aina pärjännyt vähällä. Se oli haastava teini ja itsepäinen se on edelleen, mutta aktiivinen se ei koskaan ole ollut. Se oli nuorempana valmis tekemään, kun sille tarjosi tekemistä, se vain ei vaatinut eikä juuri tarvinnut ylettömän paljon touhuamista. Lumiprinsessa taas nimenomaan vaatii tekemistä. Elämä sen kanssa ei onnistuisi millään muotoa, jos se ei saa runsaasti fyysistä haastetta ja aivotyötä. Sille ei riitä selitykseksi, että minulla on töitä tai minulla on kipua tai minua väsyttää. Sen on saatava tehdä. Jos minä en tarjoaisi sille tehtävää, se kehittäisi ongelmallista käytöstä. Tämä käytös ei millään tasolla kertoisi koiran hankaluudesta, vaan ainoastaan minun kyvyttömyydestäni tarjota oikeanlainen koti juuri tälle koiralle. 

Aktiivisen koiran omistajalla onkin tasan kaksi vaihtoehtoa; tarjota koiralle tekemistä tai luopua siitä. Kukaan kouluttaja ei voi heilauttaa taikasauvaa ja muuttaa aktiivista koiraa sohvaperunaksi. Tällaisen koiran pakottaminen tylsyyteen johtaa yleensä aina vakaviin ongelmiin. On rodusta/vieteistä kiinni, miten ne ongelmat tulevat esille. Osa koirista tuhoilee, osa kehittää eroahdistusta (joka ei toki aina ole merkki tekemisen puutteesta, mutta se saattaa olla), osa passivoituu. Ikävän moni koira myös muuttuu vihaiseksi ja arvaamattomaksi. Varmaa on vain se, että ennenpitkää tylsistynyt aktiivinen koira kehittää ongelmakäytöstä, jonka korjaamiseksi on korjattava ongelmien syy, eli poistettava tylsyys. 

Lohdutukseksi

Tylsyyden luomien ongelmien hyvä puoli on se, että ne on mahdollista korjata kouluttamalla ja aktivoimalla. Ongelmakäytöksestä poisoppiminen vie aikaa, mutta tulokset ovat yleensä hyviä, jos koiralle tarjotaan tulevaisuudessa tarpeeksi sille sopivaa tekemistä. Tekemistä keksittäessä on hyvä ottaa huomioon, mihin tarkoitukseen koira on jalostettu. Tietyt koirat vaativat saada toteuttaa voimakkaita viettejään. Tarjoamalla koiralle sen synnynnäisiä ja voimakkaita viettejä stimuloivaa tekemistä välttää tylsyydestä ja turhautumisesta johtuvat ongelmat. Vastineeksi; mikään määrä vääränlaista tekemistä ei korjaa ongelmia, jotka johtuvat pakosta tukahduttaa voimakkaat, synnynnäiset vietit. Yksinkertaistetusti; vinttikoiran on saatava juosta, vahtikoiran on saatava vahtia, metsästyskoiran on päästävä käyttämään nenäänsä ja jäljittämään jne.

Se, mikä määrä tekemistä kullekin aktiiviselle koiralle riittää, on täysin yksilöllistä. Koiraa voi myös virikkeistää liikaa, jolloin tylsyyden sijaan se saattaa kehittää ongelmallista käytöstä purkaakseen ylivirittyneisyyttään. On kuitenkin huomattavasti helpompaa aktivoida koiraa liian vähän kuin aktivoida sitä liikaa. 

Tarpeeksi tekemistä saanut koira osaa ottaa aikaa rentoutumiselle ja hyvällä tuulella kelpaa antaa vaikka kaverille suukko.