Eläinkaupoista

Ulkomailla on monesti täysin normaalia ostaa jopa koira eläinkaupasta. Suomalaiselle tämä tuntuu täysin vieraalta ajatustavalta, mutta pienempien eläinten hankkiminen eläinkaupasta on meilläkin yhä edelleen varsin tavallista. Asenne eläinten ostamiseen ja myymiseen kauppaolosuhteissa on viime vuosina muuttunut negatiivisemmaksi, mutta yhä edelleen moni lemmikki vaihtaa omistajaa kassan kautta.

Kun perustin omaa eläintarvikeliikettäni (www.hauvari.fi , shameless advertising), oli minulle päivän selvää, etten myisi eläviä eläimiä. Olen sitä mieltä, että elävien olentojen on aina parempi vaihtaa omistajaa kasvattajan kautta. Kasvattaja osaa kertoa eläimestä yhtä sun toista sellaista, jota eläinkaupan väki ei tule edes ajatelleeksi.

Yksi eläinkauppojen vahvuuksista on toki eläinten tuominen lähelle ihmistä. Myönnän itsekin vierailleeni Faunattaressa vain ja ainoastaan elukoita katsomassa. Pelkän katselun ei kuitenkaan kuuluisi olla syy sille, että eläimet altistetaan pitkillekin yksinoloajoille. 

Tietämys eri lajeista ei myöskään ole jokaisella työntekijällä valtavan laaja ja yksityiskohtainen. Harva meistä on asiantuntija sekä matelijoiden, niveljalkaisten, kalojen että jyrsijöiden kanssa.

Näkki (tai ehkä Hiisi) heittämässä heipat. Akun perin olin varma, että Hiisi, mutta kuoren kuvio viittaisi sittenkin Näkkiin.

Ostaako vai eikö ostaa?

On helppo sanoa "älä osta". Joskus saattaa kuitenkin olla se tilanne, että sopivaan kotiin ei yksinkertaisesti tunnu lemmikkiä löytyvän tai jokin eläinkaupan otuksista vie sydämen kokonaan. Tällöin kannattaa suosia nimenomaan niitä kauppoja, jotka ovat tarkkoja eläintensä oloista ja voivat kertoa niiden alkuperästä. Tukkueläimet tulevat yleensä aina jollain tavalla kyseenalaisista oloista.

Jyrsijöitä ja kaneja saattaa nykyään saada eläinkaupasta jopa papereilla. Kasvattaja on voinut tuoda poikasen kauppaan papereineen ja kauppa toimii välittäjänä. Kalojen ja nilviäisten kohtalona on hyvin usein olla tukkutavaraa; niistä osataan sanoa se, milloin ne ovat kauppaan tulleet, jos paikalla sattuu olemaan asiasta jotain tietävän työntekijä. 

Itse kamppailen tällä hetkellä moraalista kamppailua pelastamisen ja tukematta jättämisen välillä. Haluaisin kovasti tarjota jo kauan vääränlaisissa olosuhteissa asuneelle otukselle kodin, jossa sen tarpeet otetaan huomioon, mutta samaan aikaan toimin omaa moraaliani vastaan, jos maksam tällaisesta eläimestä jotakin. Sen tilalle saapuu uusi eläin ja sama kierre jatkuu. Jollain tavalla on kuitenkin kauhean raskasta ajatella, että yhden viattoman on kärsittävä, jotta muut eivät kärsi.

Muutokset lähtevät asenteista. Koirien ja kissojen kanssa olemme jo aika pitkällä (joskin esim. kissojen holtiton pennuttaminen ja vapaa ulkoilu on edelleen omgelma), ja saman asennemuutoksen soisi tapahtuvan myös pieneläimien, kalojen ja jyrsijöiden suhteen. Eläin ansaitsee tulla kasvaneeksi ja eläneeksi elonsa alkutaipaleenkin sille sopivissa oloissa. 

Frettejä ei onneksi tapaa Suomessa eläinkaupoissa enää lainkaan (ainakaan itse en ole hetkeen moisesta kuullut). Fretti on kissan ja koiran tavoin hyvin sosiaalinen eläin, jonka paikka ei ole häkissä odottamassa joko ostajaa tai armahdusta.