Mistä voi tinkiä?

Vähän aikaa sitten toteutin somessani taas pienen tutkimuksen poikasin. Pyysin ihmisiä kertomaan siitä, mistä koiran ominaisuuksista he ovat valmiita tinkimään, jos on pakko, ja mitkä ovat ehdottomasti tärkeitä. Idea tuli isältäni, jonka kanssa keskustelin Sotaperunan rotuominaisuuksista. Hän ei ymmärtänyt, miksi halusin toimivaan laumaan koiran, josta ei ole laumaeläjäksi. Tämä sai minut miettimään, miksi tosiaan.

Kenraalimajuri ei ole koskaan ollut laumakoira. Parhaimmillaankin laumaelo oli varpaillaan hipsuttelua, joten oli lopulta kaikille helpompaa jatkaa sitä koiraportilla eroteltuna. Arkeen tämä järjestely toi sen verran erityisominaisuuksia, että vannoin pitäväni tästä eteenpäin vain yhtä laumaa. Koirien olisi tultava toimeen.

Nyt minulla on kolme "laumaa"; Kenraalimajuri, vinttipimeät ja Sotaperuna. Sotaperunan kasvaessa ja hormonitoiminnan riehuessa valtoimenaan se ei juuri tule toimeen kenenkään kanssa, edes parhaan ystävänsä Lumiprinsessan. Jos tytöt ulkoilevat samaan aikaan, sitä saa vahtia koko ajan ja pyrkiä kutsumaan toinen sisälle saman tien, jos kierrokset nousevat liiaksi. 

Kolme laumaa pienessä talossa on homma sinänsä ja vaatii monta koiraporttia ja häkkiä, jotta liikkuminen ulos ja sisälle onnistuu kaikilta turvallisesti. Toimiva lauma on ollut minulle äärimmäisen tärkeä ja arkea helpottava asia, joten ymmärrän, miksi isä ihmetteli rotuvalintaani. En voinut lopulta kuin vastata, että presa canariot muut ominaisuudet merkitsevät minulle enemmän kuin sen voimakas resurssiaggressio ja epäsosiaalisuus. 

Tästä keskustelusta ja omista pohdinnoistani innostuneena kysyin tuttuun tapaan omassa somessani ominaisuuksia, joista ei tingitä ja ominaisuuksia, joista on tarpeen vaatiessa valmis tinkimään, mikäli koiran muut ominaisuudet ovat toivottavia. Ulkoisia ominaisuuksia ei saanut mainita. 

Tuloksista näkyy hyvin, että suurin osa tuttavistani on vinttikoirien tai vahtikoirien harrastajia; oman lauman sietäminen riitti suurimmalle osalle, vieraista ei tarvinnut pitää ja miellyttämishalua ei tarvinnut olla paljon. Ehdottomasti vaadittujen ominaisuuksien kärkeen nousivat hyvät hermot. 

Oman sosiaalisen mediani ihmiset olivat sitä mieltä, että he voivat tinkiä

VIERASKOIRASOSIAALISUUS: Hyvin moni mainitsi, ettei koiran tarvitse tulla toimeen muiden kuin oman lauman koirien kanssa. Muutamalle sosiaalisuus oli tärkeää, jos omistaja tuo laumaan uuden jäsenen/vieraan. Suurin osa kuitenkin toivoi omassa laumassa hyvin toimeen tulevaa koiraa.

SOSIAALISUUS: Koiran ei tarvinnut olla kaikkien kaveri, mutta toisaalta, myöskään vieraille aggressiivista koiraa ei toivottu. Suurin osa hyväksyi "yhden ihmisen koiran" ja piti ominaisuutta toivottavana. Vain pari mainitsi haluavansa, että koira ottaa vieraatkin avosylin vastaan. 

MIELLYTTÄMISHALU: Vain muutama mainitsi haluavansa koiran, joka tahtoo oma-aloitteisesti tehdä töitä ihmisen kanssa, tarjoaa kontaktia ja on muutenkin ihmisohjautuva. Suurin osa sanoi hyväksyvänsä, että koira on itsenäinen ja että se saattaa tarkoittaa sitä, ettei koira koe tarvetta toimia ihmisen kanssa. Vain harva kuitenkin oli valmis luopumaan ominaisuudesta TÄYSIN.

Tärkeimpiin ominaisuuksiin, joista juuri kukaan ei ollut valmis tinkimään, kuului

HYVÄ HERMORAKENNE: Koiran haluttiin kykenevän toimimaan elämässä, palautumaan muutoksista ja yllätyksistä ja olevan luotettava. Yksi vastaus totesi, että voisi hyväksyä heikomman hermorakenteen, kunhan koira ei olisi vaikeasti luettava ja salakavala. 

Muuten tärkeimmät ominaisuudet vaihtelivat sen mukaan, millaisia rotuja kukakin harrasti. Mainittavan moni sanoi toivovansa, että koira on

HYVÄ LAUMAKOIRA, eli että se tulisi omassa laumassa hyvin toimeen, vaikkei sietäisikään vieraita koiria. Ominaisuus ei ollut kaikille tärkeä, mutta se oli sitä hyvin monelle. 

Oli hauska katsoa, millaisia asioita muut pitävät tärkeinä. Oli myös hyvin avartavaa kuulla muiden mielipiteitä ja saada selitys sille, miksi mikäkin ominaisuus asettui milloiseenkin listaan. Tämä sai minut miettimään, millaisia ominaisuuksia itse pidän tärkeänä ja miten ne ovat vuosien varrella muuttuneet. Varmasti muuttuvat edelleenkin. Olen esimerkiksi valmis joustamaan koirasosiaalisuudesta, jos rotu muuten iskee (kuten presa canario), mutta tämä johtuu osaltaan siitä, että nykyinen elämäntilanteeni sallii tällaiset järjestelyt. Voi myös olla, että tulevaisuudessa syystä tai toisesta oman lauman toimivuus yhtenä kokonaisuutena nousee niin tärkeäksi, ettei presa canariolle rotuna ole sijaa. Juuri nyt nautin kuitenkin erikoisjärjestelyistä huolimatta rodun kanssa elämisestä ja koen, että se sopii elämääni, elämäntilanteeseeni ja minulle ihmisenä. 

Alla kuvia Sotaperunan ja Lumiprinsessan viimeisistä leikkikerroista ennen Sotaperunan huumorintajun loppumista. Kuvat saavat minut surulliseksi, mutta samaan aikaan en voi olla ihailematta tyttöjen ystävyyttä. Sotaperuna, joka ei ole kyennyt jakamaan mitään viimeiseen puoleen vuoteen, jakoi Lumiprinsessan kanssa kaiken pidempään kuin kukaan koskaan osasi edes toivoa. Tytöt ovat hyvin läheisiä vieläkin, mutta hormonihuuruisen Sotaperunan pitää asettua hetki, ennen kuin yhteisille paineille on taas sijaa.