Historiaa
Olen -86 syntynyt pitkän linjan koiraharrastaja ja raakaruokaintoilija. Perheessäni on ollut koira siitä lähtien, kun täytin yhdeksän. Varsinaisia koiraharrastajia perheessäni ei minun lisäkseni ole, mutta enoni olivat intohimoisia metsästäjiä ja heillä oli myös useita metsästyskoiria.
Musta kääpiövillakoira Sunshine "Sunny" tutustutti minut sekä koiraharrastusmaailmaan että turkinhoitoon. Muuttaessani omilleni Sunny jäi luonnollisesti muun perheen luokse, mutta kävin tapaamassa sitä kaksi kertaa viikossa ja hoidin edelleen sen turkinhoidon ja treenit. Ensimmäisen täysin oman koirani hankin vuonna 2007. Roduksi valikoitui tuttu ja turvallinen villakoira, tosin kokoa isompana ja vastakkaista sukupuolta; harmaa, keskikokoinen villakoirauros Alcander "Aaro". Aaron oli tarkoitus harrastaa agilitya ja näyttelyitä, mutta lateraalisesti luksoituvien polvien takia Aaro leikattiin jo 8 kuukauden iässä. Koko loppuiän kestävien liikuntaa koskevien erityisvaatimuksien vuoksi liian raskaat harrastukset jäivät armotta pois.
Musta kääpiövillakoira Sunshine "Sunny" tutustutti minut sekä koiraharrastusmaailmaan että turkinhoitoon. Muuttaessani omilleni Sunny jäi luonnollisesti muun perheen luokse, mutta kävin tapaamassa sitä kaksi kertaa viikossa ja hoidin edelleen sen turkinhoidon ja treenit. Ensimmäisen täysin oman koirani hankin vuonna 2007. Roduksi valikoitui tuttu ja turvallinen villakoira, tosin kokoa isompana ja vastakkaista sukupuolta; harmaa, keskikokoinen villakoirauros Alcander "Aaro". Aaron oli tarkoitus harrastaa agilitya ja näyttelyitä, mutta lateraalisesti luksoituvien polvien takia Aaro leikattiin jo 8 kuukauden iässä. Koko loppuiän kestävien liikuntaa koskevien erityisvaatimuksien vuoksi liian raskaat harrastukset jäivät armotta pois.
Vinttikoirat ja laumanvartijat sekä molossiroduista presa canario ja dogo argentino miellyttivät kuvaukseltaan ja ulkonäöltään minua lapsesta asti. Haen koirassa tiettyä itsenäisyyttä ja omanarvontuntoa, eivätkä noutajat, paimenet, spanielit tai suurin osa seura- ja kääpiökoirista koskaan sytyttäneet minua. Villakoirat ovat jääneet minulle tärkeäksi roduksi lapsuuden takia ja rodun harrastuspotentiaali on parhaimmillaan miellyttävän laaja.
Kun muutin omilleni ja olin pari vuotta elänyt Aaron kanssa, koin, että olisin valmis astumaan vinttikoirien maailmaan. Suuren haaveeni afgaaninvinttikoiran työnsin kuitenkin kauemmaksi, sillä 90-luvulla Pori KV:n näyttelykehiin kahvia kantaneena olin pannut merkille rodun melko hurjan luonteen. Luonteet olivat ollatenkin parantuneet vuosien saatossa, mutta halusin harjoitella helpommalla vinttikoiralla ensin. Niinpä otin yhteyttä Porissa siihen aikaan kennel Roberta's nimen alla kasvattavaan Sariin. Sarin kennelistä luokseni muutti Roberta's Karamelli "Karem" keväällä 2009. Karemin kautta tutustuin moniin vinttikoiraharrastajiin ja opin, mitä voimakas saalisvietti ja whippetissäkin jollain tavalla esiintuleva itsenäisyys koirassa tarkoittavat. Sarin kanssa ystävystyimme ja kiersimme myöhemmin monet näyttelyt. Karemin kanssa kokeilin myös maastojuoksua, mutta pahan onnettomuuden vuoksi Karemin maastoura jäi ikävän lyhyeksi. Onneksi Karem saattoi kuitenkin jatkaa aktiivista kotikoiran elämää.
Kun muutin omilleni ja olin pari vuotta elänyt Aaron kanssa, koin, että olisin valmis astumaan vinttikoirien maailmaan. Suuren haaveeni afgaaninvinttikoiran työnsin kuitenkin kauemmaksi, sillä 90-luvulla Pori KV:n näyttelykehiin kahvia kantaneena olin pannut merkille rodun melko hurjan luonteen. Luonteet olivat ollatenkin parantuneet vuosien saatossa, mutta halusin harjoitella helpommalla vinttikoiralla ensin. Niinpä otin yhteyttä Porissa siihen aikaan kennel Roberta's nimen alla kasvattavaan Sariin. Sarin kennelistä luokseni muutti Roberta's Karamelli "Karem" keväällä 2009. Karemin kautta tutustuin moniin vinttikoiraharrastajiin ja opin, mitä voimakas saalisvietti ja whippetissäkin jollain tavalla esiintuleva itsenäisyys koirassa tarkoittavat. Sarin kanssa ystävystyimme ja kiersimme myöhemmin monet näyttelyt. Karemin kanssa kokeilin myös maastojuoksua, mutta pahan onnettomuuden vuoksi Karemin maastoura jäi ikävän lyhyeksi. Onneksi Karem saattoi kuitenkin jatkaa aktiivista kotikoiran elämää.
Karem kastroitiin kaksivuotiaana kivespuutteen vuoksi, joten en Karemistakaan saanut haaveilemaani näyttelykoiraa. Keväällä 2012 tutustuin Yasminiin, jonka kautta sain loppukesästä 2012 hoitooni noin puolen vuoden ikäisen afgaaninvinttikoira Mimmin. Mimmi oli kaikin puolin ihana koira, mutta sillä oli operointia vaativa kulmahampaan kasvuhäiriö, jonka takia se ei voinut jäädä luokseni asumaan. Operaatio olisi ollut niin kallis, ettei minulla ollut siihen opiskelijana varaa. Myöhemmin syksyllä Yasmin sijoitti minulle Venäjältä kennel Vivat Sanraiz-kasvattajalta 8kk ikäisen, punaisen mustamaskisen afgaaninvinttikoira Vivat Sanraiz Flaming Get "Nadiran". Heti Nadiran astellessa talooni olin myyty - tässä koirassa oli KAIKKI, mitä olin etsinyt.
Afgaaninvinttikoirat veivät minut täysin mukanaan. Vaikka Nadirasta ei lupaavasta alusta huolimatta tullut menestyvää näyttelykoiraa eikä äitiä, se on kuitenkin kaikin tavoin juuri täydellinen koira minulle. Rotuun täysillä rakastuneena imin kaiken mahdollisen saamani tiedon ja vietin tunteja tutkimalla afgaaninvinttikoiran historiaa, tarkoitusta ja sukulinjoja. Tutkin rakennetta, sekä afgaanin että muiden koirien, ja pikkuhiljaa mieltymykseni vakiintuivat alussa kiinnostaneen amerikkalaisen ja australialaisen afgaanityypin sijaan skandinaaviseen, voimakasluustoisempaan ja jollain tavalla alkukantaisemman näköiseen koiraan. Skandityypissä tökkii oikeastaan vain joskus liiankin runsas turkki - olen niukemman ja käytännöllisemmän turkin ystävä.
Keväällä 2016 otin yhteyttä Xanaghan's-kenneliin ja varasin pentueen tavattuani cremen afgaaninvinttikoiranartun Xanaghan's Lovebubbles "Roya". Roya on tuliluontoinen, mutta uskomattoman hyvähermoinen ja tasapainoinen koira, joka rakastaa koko sydämellään ja tekee minut hulluksi. Koskaan en ole yhdenkään koiran kanssa paininut niin antautumuksella ja niin kauan kuin lumiprinsessan kanssa. Se on dominoiva, mutta samaan aikaan hyvin omanarvontuntoinen ja omalla tavallaan pehmeä koira, joka ei kavahda mitään eikä pelkää ketään. Sen voi heittää mihin tilanteeseen tahansa ja se selviytyy siitä. Se on luotettava koira niin lapsien kuin vanhuksienkin kanssa, mutta se osaa myös ottaa ilon irti huomatessaan jonkun pelkäävän sitä.
Afgaaninvinttikoirat veivät minut täysin mukanaan. Vaikka Nadirasta ei lupaavasta alusta huolimatta tullut menestyvää näyttelykoiraa eikä äitiä, se on kuitenkin kaikin tavoin juuri täydellinen koira minulle. Rotuun täysillä rakastuneena imin kaiken mahdollisen saamani tiedon ja vietin tunteja tutkimalla afgaaninvinttikoiran historiaa, tarkoitusta ja sukulinjoja. Tutkin rakennetta, sekä afgaanin että muiden koirien, ja pikkuhiljaa mieltymykseni vakiintuivat alussa kiinnostaneen amerikkalaisen ja australialaisen afgaanityypin sijaan skandinaaviseen, voimakasluustoisempaan ja jollain tavalla alkukantaisemman näköiseen koiraan. Skandityypissä tökkii oikeastaan vain joskus liiankin runsas turkki - olen niukemman ja käytännöllisemmän turkin ystävä.
Keväällä 2016 otin yhteyttä Xanaghan's-kenneliin ja varasin pentueen tavattuani cremen afgaaninvinttikoiranartun Xanaghan's Lovebubbles "Roya". Roya on tuliluontoinen, mutta uskomattoman hyvähermoinen ja tasapainoinen koira, joka rakastaa koko sydämellään ja tekee minut hulluksi. Koskaan en ole yhdenkään koiran kanssa paininut niin antautumuksella ja niin kauan kuin lumiprinsessan kanssa. Se on dominoiva, mutta samaan aikaan hyvin omanarvontuntoinen ja omalla tavallaan pehmeä koira, joka ei kavahda mitään eikä pelkää ketään. Sen voi heittää mihin tilanteeseen tahansa ja se selviytyy siitä. Se on luotettava koira niin lapsien kuin vanhuksienkin kanssa, mutta se osaa myös ottaa ilon irti huomatessaan jonkun pelkäävän sitä.
Royan kanssa harrastamme näyttelyiden lisäksi myös yleistä temppuilua. Tarkoituksenamme oli aloittaa Kareminkin kanssa omaksi iloksi aikanaan harrastettu canicross, mutta oman homekoulussa sairastumiseni johdosta tavoitteellinen juokseminen loppui täysin. Varsinkin syksyisin, talvisin ja keväisin vaivaavien kroonisten kipujen takia siirryimme Royan kanssa harrastamaan potkupyöräilyä, kevyttä hölkkää ja höntsätokoilua. Afgaaninvinttikoiraksi Roya on varsin vastaanottavainen ja haluaa tehdä asioita - silloin, kun sitä kiinnostaa. Royan on tarkoitus olla oman kennelnimeni Lapis Solaris kantanarttu. Royan urossuunnitelmat menivät loppumetreillä uusiksi, joten aika näyttää, tuleeko sille pentuja. Myös Royan pentuna sairastama suolitukos ja siitä muistona oleva iso arpi ovat mietityttäneet. Lääkäreitä konsultoineena alan kuitenkin taipua siihen, ettei raskaus olisi Royalle tavanomaista riskialttiimpi.
Afgaaninvinttikoirien kasvattaminen on haave, jonka toteutuminen ei olisi edes teoreettisesti mahdollista ilman Royan kasvattajia Inaa ja Untua sekä Royan isoisän omistajaa Victoria Spenceriä. Afgaaninvinttikoirataipaleeni alussa Yasminin tietotaito rodun parissa oli myös äärimmäisen tärkeää. Kaikessa haastavuudessaan afgaani on tullut elämääni jäädäkseen - siinä on kaikkea ja se haastaa minut joka päivä.
Afgaaninvinttikoirien kasvattaminen on haave, jonka toteutuminen ei olisi edes teoreettisesti mahdollista ilman Royan kasvattajia Inaa ja Untua sekä Royan isoisän omistajaa Victoria Spenceriä. Afgaaninvinttikoirataipaleeni alussa Yasminin tietotaito rodun parissa oli myös äärimmäisen tärkeää. Kaikessa haastavuudessaan afgaani on tullut elämääni jäädäkseen - siinä on kaikkea ja se haastaa minut joka päivä.
Aaron, Karemin ja Nadiran eläköidyttyä ja Royan kasvettua viimein aikuiseksi neljän vuoden iässä jätin stressaavan ja ikäväksi käyneen työni peruskoulussa ja ryhdyin eläintarvikeliikeyrittäjäksi keväällä 2020. Yrittäjyyden kautta tutustuin paremmin Kristaan, jonka kennel Kikapoon oli tullut minulle usein vastaan presa canarioita netissä ihastellessani. Presa canario oli ollut haaveeni lapsesta asti, mutta rotu oli mennyt monella kasvattajalla suuntaan, joka ei enää tuntunut omalta. Osa tapaamistani yksilöistä oli myös epäloogisen aggressiivisia kaikkea kohtaan eivätkä ne olleet millään tavalla omistajansa hallinnassa. Tämä oli saanut minut epäilemään rodun nykytilannetta ja kyseenalaistamaan haluni hankkia oma presa jossakin kohtaa.
Kristan kannustamana ajoin ystäväni Idan kanssa tapaamaan Kristan kennelin koiria ja tutustumaan hänen linjaansa. Tämä tapaaminen sinetöi monella tapaa kohtaloni - olin etsinyt afgaanin rinnalle rotua, jonka kanssa voisin harrastaa tavoitteellisemmin myös kontaktia vaativia lajeja, mutta joka olisi itsenäinen ja kykenisi samalla huolehtimaan ison tonttini vartioimisesta tarvittaessa raivokkaastikin. Kristan BH Strong Guard Bianca, jonka kanssa sain kokeilla täysin kokemattomana tottis-liikkeitä, teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Koska olin aina haaveillut presa canariosta ja koska olin nyt saanut vahvistuksen sille, että mielestäni oikeanlaisia canariolinjoja vielä on olemassa, ei minua ollut vaikea houkutella sijoituskoiraan Kristan vierailuhetkellä neljän viikon ikäisestä B-pentueesta. Lokakuussa luokseni muutti sijoitukseen elämäni ensimmäinen, muttei missään tapauksessa viimeinen presa canario Kikapoon Babia "Babia".
Babia on monella tapaa unelmien täyttymys. On mielenkiintoista seurata minulle omana koirana täysin uudentyyppisen koiran kehitystä sekä tutustua presa canarion toimintaa ohjaaviin vietteihin ja ajatusmaailmaan. Babian kanssa harrastamme tottista ja tulevaisuudessa toivottavasti myös suojelua ja petojahtia.
Vuonna 2022 minulle tarjoutui hieman yllättäen once in a lifetime-mahdollisuus ottaa Norjasta afgaaninvinttikoiran urospentu. Mietin pitkään, onko minulla mahdollisuutta pentuun, kuinka Babia ottaa pennun vastaan ja miten ikäkäs Karem vielä jaksaa pentuajan. Loppuviimeksi asiat kuitenkin loksahtivat kohdalleen ja taloomme muutti 2022 loppukesästä pieni brindle urosafgaani Zaki.
Zaki on Khaleeghy's-kennelistä ja sen takana on sekä Nabila's-koiria että Beshka's-koiria. Kumpikin näistä kasvattajista on toiminut mentorinani afgaanien maailmassa. Zaki on uskomattoman rohkea, energinen ja touhukas pikkumies ja synnynnäinen esiintyjä. Zakin kanssa onkin tarkoitus harrastaa näyttelyitä ja ehkä pitkän tauon jälkeen uskallan myös maastoihin. Zaki on yhteisomistuksessa Nabila's-kasvattajan ja Khaleeghy's-kasvattajan kanssa.
Kristan kannustamana ajoin ystäväni Idan kanssa tapaamaan Kristan kennelin koiria ja tutustumaan hänen linjaansa. Tämä tapaaminen sinetöi monella tapaa kohtaloni - olin etsinyt afgaanin rinnalle rotua, jonka kanssa voisin harrastaa tavoitteellisemmin myös kontaktia vaativia lajeja, mutta joka olisi itsenäinen ja kykenisi samalla huolehtimaan ison tonttini vartioimisesta tarvittaessa raivokkaastikin. Kristan BH Strong Guard Bianca, jonka kanssa sain kokeilla täysin kokemattomana tottis-liikkeitä, teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Koska olin aina haaveillut presa canariosta ja koska olin nyt saanut vahvistuksen sille, että mielestäni oikeanlaisia canariolinjoja vielä on olemassa, ei minua ollut vaikea houkutella sijoituskoiraan Kristan vierailuhetkellä neljän viikon ikäisestä B-pentueesta. Lokakuussa luokseni muutti sijoitukseen elämäni ensimmäinen, muttei missään tapauksessa viimeinen presa canario Kikapoon Babia "Babia".
Babia on monella tapaa unelmien täyttymys. On mielenkiintoista seurata minulle omana koirana täysin uudentyyppisen koiran kehitystä sekä tutustua presa canarion toimintaa ohjaaviin vietteihin ja ajatusmaailmaan. Babian kanssa harrastamme tottista ja tulevaisuudessa toivottavasti myös suojelua ja petojahtia.
Vuonna 2022 minulle tarjoutui hieman yllättäen once in a lifetime-mahdollisuus ottaa Norjasta afgaaninvinttikoiran urospentu. Mietin pitkään, onko minulla mahdollisuutta pentuun, kuinka Babia ottaa pennun vastaan ja miten ikäkäs Karem vielä jaksaa pentuajan. Loppuviimeksi asiat kuitenkin loksahtivat kohdalleen ja taloomme muutti 2022 loppukesästä pieni brindle urosafgaani Zaki.
Zaki on Khaleeghy's-kennelistä ja sen takana on sekä Nabila's-koiria että Beshka's-koiria. Kumpikin näistä kasvattajista on toiminut mentorinani afgaanien maailmassa. Zaki on uskomattoman rohkea, energinen ja touhukas pikkumies ja synnynnäinen esiintyjä. Zakin kanssa onkin tarkoitus harrastaa näyttelyitä ja ehkä pitkän tauon jälkeen uskallan myös maastoihin. Zaki on yhteisomistuksessa Nabila's-kasvattajan ja Khaleeghy's-kasvattajan kanssa.
Koirien lisäksi erityismaininnan ansaitsevat frettipoikani Herra Hittavainen ja Armo Svensson. Herra Hittavainen oli ensimmäinen frettini, 50% hybridi Valgetuhkur-kasvattajalta Virosta, ja Armo Svensson oli maailman kiltein ja hyväntahtoisin fretti "isosiskoltani" Heliltä Bonsai Ahman-kasvattamosta. Herra Hittavainen menehtyi seitsemän vuoden kypsässä iässä insulinoomaan 2019 kesäkuussa ja suureksi järkytyksekseni rakas albiinopoikani Veesso seurasi serkkuaan vain vuotta myöhemmin syyskuussa 2020 viisivuotiaana hammaskivenpuhdistuksen aikana saadun anestesialääkkeen aiheuttaman sydänpysähdyksen vuoksi. Ehdin elää frettien kanssa kahdeksan hienoa vuotta. Tällä hetkellä koen, että koirat vievät liikaa aikaa voidakseni keskittyä fretinpitoon, mutta jossain hamassa tulevaisuudessa toivon talostani löytyvän uusia, suloisia mattohaita.
Koulutusideologiani
Monen sattuman kautta jahkauduin pariksi vuodeksi työskentelemään ongelmakoirakonsulttina Helin firman nimissä. Vaikka keikkatyö jäi lopulta lyhyeksi, opin paljon näiden parin vuoden aikana tapaamistani koirista.
Stressi, pelkoaggressio ja hermorakenteen häiriöt ovat aina kiinnostaneet minua. Kiinnostuin aiheesta Aaron heikon hermorakenteen aiheuttamien ongelmien takia ja itseopiskelin aihetta valtavasti. Opiskelin samaan aikaan yliopistossa kasvatustiedettä Rauman opettajankoulutuskeskuksessa ja takanani olivat jo tuolloin koulunkäynninohjaajan opinnot. Oppimisen mekanismit kiinnostavat minua niin koirissa kuin ihmisissäkin. Olenkin kokenut, että opintoni sekä pitkä työurani koulussa erityisesti impulssikontrollin häiriöiden, stressin, autismin ja ADHDn parissa ovat kehittäneet minua myös koiranohjaajana.
Pyrin aina kouluttamaan positiivisesti. Väkivalta, pelottelu ja kipu eivät kuulu koulutusohjelmaani. Uskon kuitenkin, että koira on positiivisesti vahvistaen ja luottamukseen perustuen opetettava siihen, että ohjaaja voi tarvittaessa koskea koiraan ja pitää sitä esimerkiksi paikallaan. Fyysinen tilanteen hallitseminen esimerkiksi eläinlääkärissä on usein tarpeen, ja jos koira ei ole tottunut kosketukseen, myös hoitotoimenpiteet ovat usein vaikeita, ahdistavia tai jopa mahdottomia. Kosketuksen kouluttaminen mukavaksi, koiraa voimaannuttavaksi asiaksi ja koiralle viestiminen sekä koiran viestien kuunteleminen ovat kasvatukseni kantavia voimia.
Koiran ja ohjaajan suhteen tulee perustua molemminpuoliseen kunnioittamiseen ja koiran tulee pitää ihmistä luotettavana ja reiluna auktoriteettina, jotta ohjaaja voi luottaa pystyvänsä koskemaan ja hallitsemaan koiraansa joka tilanteessa. Koiran hallinta ei voi perustua pelkkään fyysiseen pakotteeseen, vaan sen on oltava henkistä ja suhteen on oltava niin vahva, että koira tilanteessa kuin tilanteessa luottaa omistajaansa eikä käänny häntä vastaan. Tähän ei voi päästä kuin positiivisen vahvistamisen ja koiraa kunnioittavan, molemminpuolisen viestinnän kautta.
Stressi, pelkoaggressio ja hermorakenteen häiriöt ovat aina kiinnostaneet minua. Kiinnostuin aiheesta Aaron heikon hermorakenteen aiheuttamien ongelmien takia ja itseopiskelin aihetta valtavasti. Opiskelin samaan aikaan yliopistossa kasvatustiedettä Rauman opettajankoulutuskeskuksessa ja takanani olivat jo tuolloin koulunkäynninohjaajan opinnot. Oppimisen mekanismit kiinnostavat minua niin koirissa kuin ihmisissäkin. Olenkin kokenut, että opintoni sekä pitkä työurani koulussa erityisesti impulssikontrollin häiriöiden, stressin, autismin ja ADHDn parissa ovat kehittäneet minua myös koiranohjaajana.
Pyrin aina kouluttamaan positiivisesti. Väkivalta, pelottelu ja kipu eivät kuulu koulutusohjelmaani. Uskon kuitenkin, että koira on positiivisesti vahvistaen ja luottamukseen perustuen opetettava siihen, että ohjaaja voi tarvittaessa koskea koiraan ja pitää sitä esimerkiksi paikallaan. Fyysinen tilanteen hallitseminen esimerkiksi eläinlääkärissä on usein tarpeen, ja jos koira ei ole tottunut kosketukseen, myös hoitotoimenpiteet ovat usein vaikeita, ahdistavia tai jopa mahdottomia. Kosketuksen kouluttaminen mukavaksi, koiraa voimaannuttavaksi asiaksi ja koiralle viestiminen sekä koiran viestien kuunteleminen ovat kasvatukseni kantavia voimia.
Koiran ja ohjaajan suhteen tulee perustua molemminpuoliseen kunnioittamiseen ja koiran tulee pitää ihmistä luotettavana ja reiluna auktoriteettina, jotta ohjaaja voi luottaa pystyvänsä koskemaan ja hallitsemaan koiraansa joka tilanteessa. Koiran hallinta ei voi perustua pelkkään fyysiseen pakotteeseen, vaan sen on oltava henkistä ja suhteen on oltava niin vahva, että koira tilanteessa kuin tilanteessa luottaa omistajaansa eikä käänny häntä vastaan. Tähän ei voi päästä kuin positiivisen vahvistamisen ja koiraa kunnioittavan, molemminpuolisen viestinnän kautta.
