Sosiaalinen paine koulutuksessa

Wow. Long time no see. Otin pienen tauon bloggailussa aktivoiduttuani Instagramissa vähän enemmän ja elämäntilanteen muututtua vaikeammaksi. Nyt, kun Instagramin kautta on kuitenkin tullut useampia toiveita vähän pidemmistä, syvääluotaavammista postauksista, teemme paluun tällekin alustalle. Aloitamme aiheesta "sosiaalinen paine" ja mitä sillä tarkoitetaan puhuttaessa koirankoulutuksesta.

Sosiaalinen paine on hankala termi, sillä se tarkoittaa koiramaailmassa eri asiaa kuin sosiaalipsykologiassa. Sosiaalipsykologiassa se juontaa terminä juurensa erityisesti ryhmäpaineesta. Ryhmäpaineella taas tarkoitetaan yksilön ajatteluun ja arvomaailmaan vaikuttamista, usein painostamalla. Sen katsotaan olevan yksi tehokkaimmista suostuttelukeinoista, sillä sosiaalisen olennon tarve tulla hyväksytyksi osana ryhmää on yleensä voimakas jopa epäsosiaalisemmilla yksilöillä. Merkitystä on sillä, kokeeko yksilö tunneyhteyttä ryhmään, joka kohdistaa siihen painetta. 

Koiramaailmassa sosiaalisella paineella ei tarkoiteta tilannetta, jossa kohde pyritään alistamaan tahtoon jättämällä se muuten porukan ulkopuolelle. Koira ei osaa ajatella ihmistä toisena koirana eikä se myöskään kykene kognitiivisilta taidoiltaan niin monimutkaiseen ajatteluun, että sen olisi edes mahdollista miettiä omien tekojensa tai ajattelunsa vaikutuksia mahdollisuuteensa tulla hyväksytyksi. 

Koulutuksessa sosiaalisella paineella tarkoitetaan lähinnä tilannetta, jossa koiraan kohdistetaan kommunikaatiota, jolla pyritään "vaatimaan vastausta". Esimerkkitilanteessa koira kutsuu toista koiraa leikkimään. Tällöin leikkiinkutsuva koira on sosiaalisen tilanteen alullepanija ja sen eleet vaativat vastapuolelta jonkinlaista reaktiota. Vastapuoleen kohdistuu siis toisen koiran suunnalta paine, kommunikaatio, joka vaatii siltä vastausta, kommunikointia. Tämä paine syntyy sosiaaliselle olennolle luonnostaan; kaikki ryhmässä elävät olennot ovat syntyneet kommunikoimaan keskenään ja meillä, niin koirilla kuin ihmisilläkin, on sekä kyky että tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen. Meillä on myös sisäsyntyinen tarve jollain tavalla analysoida meihin kohdistettua kommunikaatiota ja vastata siihen jollakin, yksilöllisesti meille sopivalla tavalla.

Kun vieras ihminen sanoo meille kaupassa "moi", suurin osa meistä kokee tarvetta vastata tai vaihtoehtoisesti jää miettimään, miksiköhän se toinen henkilö moikkasi. Tunnenko sen jostain? Ja vaikkemme sanoisi mitään, vaikkemme kokisi tarvetta vastata, me muistamme tämän tilanteen. Me analysoimme sen mielessämme ja päädymme jonkinlaiseen ratkaisuun; joko vastakommunikaatioon ja välinpitämättömyyteen. Yhtä kaikki me kuitenkin huomioimme tilanteen ja se kertoo, että olemme luonnostaan alttiita lukemaan toisten eleitä, ilmeitä ja sanoja. Meille on evolutionaarisesti ajatellen ollut hyödyllistä panna meihin kohdistettu kommunikaatio merkille ja reagoida siihen jollakin tavalla. Miksi? Koska olemme eläneet laumoissa. Varmasti osittain tästä syystä me tulemme oikein hyvin juttuun sellaisten eläinten kanssa, jotka myös elävät laumoissa.  

Sosiaalinen paine koiran elämässä

Koira on ihmisen lailla sosiaalinen olento ja myös sille on luonnollista kommunikoida toisille. Moni koko ikänsä yksin elänyt koira osaa jollain tasolla "puhua koiraa", vaikka se ei olisi vuosikausiin harjoittanut taitoaan. Laumassa elävät koirat tai paljon muita koiria tapaavat ja niiden kanssa kommunikoivat koirat ovat usein kommunikaatiossaan selvempiä ja parempia, mutta yhtä kaikki jokainen koira osaa koirien "peruskieliopin".

Laumassa elävät koirat kommunikoivat toisilleen aivan koko ajan. Ne myös pyrkivät vastaamaan jollain tavalla itseensä kohdistettuun kommunikaatioon. Yksi koirista kävelee muita koiria kohti, toiset väistävät pois tieltä, että se mahtuu oviaukosta sisälle. Yksinkertaisimmillaan sosiaalinen paine on tässä tilanteessa kohti kävelemistä; muut koirat panevat tämän asian merkille ja ne väistävät, koska oven tukkeeksi jääminen voisi luoda konfliktin.

Toinen hyvä esimerkki on resurssinhallintaan liittyvä tilanne. Kumpikin koira haluaa saman lelun, jolloin syntyy pattitilanne. Koirilla on useita eri toimintamahdollisuuksia; ne voivat alkaa leikkiä, ne voivat alkaa tapella, ne voivat kumpikin päättää jättää lelun sikseen tai toinen niistä (yleensä se, joka haluaa lelun enemmän) voi ottaa lelun ja toinen antaa periksi. Se, mihin päädytään, riippuu koirien elekielestä ja kommunikaatiosta. Se voi olla hyvin vähäeleistä, hyvin pientä, ja konfliktia ei lopulta synny, jos yhteisymmärrykseen päästään. 

Sosiaalinen paine on täysin luonnollinen osa sosiaalisen eläimen kommunikaatiota, eikä sitä voi ikinä välttää. 

Sosiaalinen paine koulutuksessa

Vaikka kouluttamisessa ja oppimisessa positiivinen vahvistaminen on tehokkain ja eettisin tapa saada koira oppimaan, yksikään koira ei voi elää elämäänsä kokematta koskaan sosiaalista painetta. Tästä syystä positiivinen kouluttajakin saa aivan luvan kanssa kommunikoida koiransa suuntaan eleillään, äänellään ja olemuksellaan. Tämä ei ole epäeettistä, päin vastoin; kommunikoimalla koiriemme kanssa me annamme koiralle mahdollisuuden vastata. 

Sana "paine" aiheuttaa nykymaailmassa hirveän negatiivisia ajatuksia ennen kaikkea ihmisille, jotka vasta aloittelevat matkaansa koirien kanssa tai joilla on hyvin herkästi paineeseen reagoiva koira. Paine ei kuitenkaan ole yksinomaan negatiivinen asia, vaan se on alkuunpaneva voima. Se on luonnollinen osa kommunikaatiota. 

Otetaan esimerkki 1: Koira ei odota lenkille lähtiessä, vaan sillä on niin paljon virtaa ja se on niin täpinöissään, että se survoisi mielellään jo oven tai portin raosta maailmaa tutkimaan.

Jos koira pyrkii ovesta tai portista ulos, vaikka sen pitäisi odottaa, voimme valita tilanteessa monta eri toimintatapaa. Vain positiivisia metodeja käyttävät saattavat ajatella, että eettisin ja paras tapa toimia on palkita koiraa odottamisesta. Se toimiikin, jos koira tietää, mitä "odota" tarkoittaa. No, entä jos se on vielä pieni pentu ja se ei osaa odottaa? Entä, jos se meinaa koko ajan juosta avoimesta ovesta ja nakki ei kiinnosta? Vastaus on usein "ei se pääse, kun sillä on valjaat/panta jo päällä tai sitten ovi/portti on vielä kiinni." Totta. Mutta mites sitten, kun itsenäisen, itsepäisen, taistelutahtoisen rodun edustaja vinkuu ja huutaa sen oven/portin takana, kerää turhautumaa ja aggressiota ja oikein nostaa kierroksiaan? Se ei vastaa namiin, koska se on liian innoissaan. Vaihtoehdot alkavat käyvä vähiin; palkitaan odottamisesta, viedään koiran huomio, haetaan kontakti, taas meinataan mennä, taas koira ryöstää eteenpäin. Uudelleenohjataan, palataan portille, taas koira riehuu, tehdään homma uusiksi... 

Entä, jos käyttäisimme tilanteessa koulutuksen apuna sosiaalista painetta? Entä, jos positiivisen vahvistamisen lisäksi kommunikoisimme koiralle ja selittäisimme sille omalla kehollamme, äänellämme ja energiallamme, mitä me siltä odotamme? Koiran pyrkiessä ulos innostuneessa tilanteessa asetutaan koiran eteen ja estetään sen pääsy ulos. Koira katsoo ylöspäin ja palkitaan se saman tien kontaktista. Annetaan sille vaihtoehtoinen käsky ja toimintamalli; odota. Palkitaan se tarpeeksi usein, vaikka sen kymmenen kertaa, samalla kun avataan porttia. Se yrittää taas ohi, astutaan taas sen eteen ja omilla eleillä ja rauhallisella, houkuttelevalla, mielenkiintoisella äänellä otetaan koiran huomio. Palkitaan kontakti taas, avataan ovi, odotetaan hetki, ja sitten mennään. 

Kummassa tilanteessa koira kokee vähemmän stressiä ja painetta? No siinä tilanteessa, jossa sen ei anneta turhautuneena tarjota koko toimintamallikategoriaansa läpi tai nostaa kierroksiaan, jos se nyt vain sattuu olemaan itsepäinen, itsenäinen eläin. Maailmassa on muitakin koiria kuin laumalähtöisiä, ihmisen kanssa kontaktiin ja yhteiseen toimintaan haluavia ja pyrkiviä koiria. 

Sosiaalinen paine on positiivisen kouluttajan tärkeimpiä työkaluja, koska vain kommunikoimalla koirallemme aktiivisesti ja myös vastaamalla sen meille osoittamaan kommunikaatioon pystymme välttämään tarvetta estämiselle ja jatkuvalle turhautumalle. 

Positiiviseen vahvistamiseen tulee pyrkiä

...ja positiivisen vahvistamisen tulee olla ensisijainen keino opettaa koiraa. On kuitenkin itsensä pettämistä ja tosiasioiden kieltämistä ajatella, että maailma menee aina 100% kuin me sen haluamme menevän. Tilanteissa, joissa joudumme nopeasti korjaamaan koiran käytöstä kommunikointi ja koiran vastauksen odottaminen on huomattavasti eettisempää ja usein myös käytännöllisempää kuin viedä jo ylikierroksille mennyt koira kauemmas mukanaan tai pyrkiä estämään sen toimintaa passiivisesti. Osaan koirista ei myöskään yksinkertaisesti voi koskea, jolloin esimerkiksi hihnalla ohjaaminen, valjaista siirtäminen tai muunlainen estäminen saattaa laukaista aggressiivisen vastareaktion. 

Omassa elämässäni sosiaalinen paine tulee useimmiten esille, jos Sotaperuna päätyy tuijottamaan jotakuta. Tällöin asetun sen eteen itse ja omalla kehollani, äänelläni ja olemuksellani kohdistan siihen sosiaalista painetta, jolloin sen on luonnollista katsoa ylös, minuun, ja täten mahdollistaa tilanteen turvallinen uudelleenohjaus ("anna olla", osoitetaan suunta ja koira siirtyy osoitettuun suuntaan. Palkitaan käytös kivalla tekemisellä, kehulla tai herkulla). Jos en pääse koiran eteen, napsautan usein sormiani; meillä se on sekä keskeyttävä ääni että myös kutsu kontaktiin; hei, kuuntele, minulla on sinulle muuta tekemistä. 

Jokaisen ihmisen olisi hyvä opetella kommunikoimaan koiransa kanssa vastausta vaativasti, silä yksikään meistä ei voi elää tässä maailmassa niin, että jokainen tilanne koiran kanssa menee ideaalisti ja koskaan ei tapahdu mitään yllättävää. On positiivisen, eläinlähtöisen koulutustavan vastaista altistaa eläin ahdistaville tilanteille tai tapahtumille ja vastata niihin vain viemällä se tilanteesta pois. On kaikille paljon rennompaa ja mielekkäämpää kommunikoida koiran kanssa; tällöin yllättävä tilanne ei välttämättä edes etene kiihtymiseen asti. Kommunikaation avulla kerromme koiralle, mitä siltä haluamme myös sille vieraassa tilanteessa, jolloin sille ei synny tarvetta stressaantua.

Luottamalla vain ja ainoastaan siihen, että opetamme yksitellen kaikki tilanteet kivoiksi ja ylilyöntien sattuessa yksinkertaisesti lähdemme pois jätämme koiran täysin yksin yli puolessa tosielämän vastaantulevista tilanteista ja teemme aivan valtavan yksinkertaisesta asiasta ihan hirvittävän ison. Kommunikoimalla koiralle kun voimme monesti yllättävässäkin tilanteessa välttää kaikenlaiset kiihtymiset ja ylilyönnit. 

Sosiaalinen paine, eli kommunikaatiotilanne koiran kanssa, ei hajota koiraa. Jatkuva yllättyminen ja tilanteista perääntyminen kiihtymisen hetkellä tai pakonomainen kontaktin vaatiminen ja sitä seuraava palkkaaminen arkielämässä aivan koko ajan sen sijaan väsyttää, stressaa ja paineistaa koiria ihan turhaan ja aivan liiaksi. Puhumalla koiraa pääsisimme tilanteesta kaikki paljon rennommalla asenteella ja paljon vähemmällä vaivalla. 

Paras tapa opettaa koiraa on positiivinen vahvistaminen, mutta monessa tilanteessa siihen on perusteltua ja koiran kannalta keventävää yhdistää myös sosiaalinen paine; luonnollinen kommunikaatio, jolla kerrotaan koiralle opetuksen ohessa, mitä siltä toivotaan ja halutaan ja pyritään luomaan kestävä ja luottamuksellinen suhde eläimen kanssa. 

Luottamuksen syntyminen vaatii sekä kykyä aloitteelliseen kommunikaatioon että kykyä vastata.