Syystä tai toisesta, joko ominaisuuksiensa, ulkonäkönsä tai kummankin ansiosta uros erottuu edukseen muista rotunsa uroksista. Se jää monen mieleen ja sen saavutettua sukukypsyyden jalostuskyselyt alkavat kasaantua. On helppoa ja usein myös taloudellisesti tuottavaa vastailla kyllä. Pentumäärä lisääntyy ja kuin vahingossa uroksesta tulee yksi oman rotunsa pahimmista vihollisista. Puhuttaessa geenipoolin kaventumisesta syyttävä katse kohdentuu usein uroksiin. Tälle on hyvä syy; nartun tehokas, hedelmällinen ikä on urosta lyhyempi. Sillä menee aikaa pentujen kantamiseen ja hoitamiseen. Useimmat kennelliitot myös rajoittavat nartun jalostuskäyttöä eläinsuojelullisista syistä eikä sen joka juoksuista tehdä pentuja. Urosten ei tarvitse huolehtia pentujen kantamisesta, hoitamisesta tai mistään muustakaan. Ne voivat astua vuoden ympäri ja siittää useamman pentueen siinä ajassa, mikä nartulta menee yhteen. Koiramaailmassa urosten liikakäyttöä jalostuksessa kutsutaan matadorijalostukseksi. Matadorijalostuksen syy on usein esipuheen kuvatun kaltainen, alkujaan ihan viaton tilanne; menestyvä ja hyvä uros herättää mielenkiintoa ja päätyy astumaan useamman pentueen. Kun tämän uroksen jättämiä jälkeläisiä sitten käytetään, levitetään uroksen geenejä edelleen eteenpäin. Mitä useampia pentueita uroksella on, sitä useamman jalostuskäyttöön päätyvän koiran takana ko. uros esiintyy. Kun otetaan huomioon narttujen vähäisempi jalostuskäyttö ja koiran elinikä, matadorijalostuksella saatetaan hyvinkin päätyä siihen tilanteeseen, että tulevaisuuden käytettävät jalostuskoirat ovat kaikki tämän uroksen kautta läheistä tai melko läheistä sukua. Mitä enemmän urosta käytettiin, sitä vähemmän käytettiin muita uroksia ja sitä vähemmän geneettistä vaihtelua koirapopulaation seuraavassa sukupolvessa on. Perusasiaa perinnöllisyydestäEn ole millään tasolla genetiikan asiantuntija, mutta ihan pelkällä lukion pitkällä biologialla ja vähän syvemmällä jalostukseen vaikuttavien asioiden opiskelulla on mahdollista selvittää itselleen kaikki, mitä koiranjalostuksesta tarvitsee tietää. Yksinkertaistettuna; koiria kasvattavan tai kasvatuksesta kiinnostuneen ei tarvitse ymmärtää, missä lokuksessa mikäkin väriin vaikuttava geeni asustelee, mutta perinnöllisyyden perusasiat on hyvä hallita. Kun puhutaan perinnöllisyydestä, puhutaan tiettyjen ominaisuuksien siirtymisestä vanhemmilta pennulle. Karkeasti jaoteltuna esimerkiksi sairaudet periytyvät dominoivasti, resessiivisesti tai kasautuvasti. Dominoivat sairaudet ovat sellaisia sairauksia, joihin koira sairastuu, vaikka ne tulisivat vain toiselta vanhemmalta. Resessiiviset sairaudet tulevat näkyville vasta, kun niitä aiheuttavia geenejä tulee kummaltakin vanhemmalta. Toiselta tai kummaltakin vanhemmaltaan sairaan geenin perinyt koira ei välttämättä sairastu itse, mutta se saattaa kyllä olla kantaja ja periyttää sairaita geenejä eteenpäin. Kasautuvasti periytyvät sairaudet ovat sairauksia, joiden ilmaantumiseen vaikuttavat useammat geenit ja ne tulevat esille silloin, jos geenit esiintyvät yksilössä samaan aikaan. Dominoivat sairaudet on helppo karsia pois jalostuksesta, sillä ne näkyvät päälle päin. Resessiiviset sairaudet ja kasautuvasti periytyvät sairaudet taas voivat levitä laajalle, ennen kuin niistä tulee ongelma. Resessiivisesti ja kasautuvasti periytyvät sairaudet muuttuvat sitä suuremmaksi ongelmaksi mitä vähemmän geneettistä vaihtelua on olemassa. Matadorijalostuksessa ongelmana onkin, että tiettyjen urosten liikakäyttö kaventaa rodun geenipoolia huomattavasti. Kun resessiivisesti periytyviä sairauksia alkaa putkahdella esille kasvavalla tahdilla, ollaan yleensä jo hätätilassa. Terveenä koko elämänsä elänyt matadoriuros on voinut olla yhden jos toisenkin resessiivisesti tai kasautuvasti periytyvän sairauden kantaja, ja vaikkei se olisikaan, geneettisen vaihtelun vähentyessä muut siihen liittyvät ongelmat lisääntyvät. Muutamia esimerkkejäKäytän esimerkkinä kahta omaa rotuani, sillä niiden sukupuut minulla ovat sattuneista syistä muita paremmin hallussa. Afgaaninvinttikoirien kasvatus muutama vuosikymmen takaisin pohjautui monen kasvattajan kohdalla hyvin voimakkaaseen linjaamiseen. Vaikka tulokset olivat monessa tapauksessa ulkoisesti ja luonteiltaan hyviä, on meidän nykyaikana jalostusvalintoja tekevien vaikea löytää koiria, jotka eivät kahdeksan sukupolven päässä näyttäisi melko lailla toisiltaan; samat koirat toistuvat kerta toisensa jälkeen. En halua kenenkään vihoja niskaani enkä tohdi mollata kenenkään kasvatustyötä, joten esimerkkiurokseni vuosien takaa tuntekoot tässä tekstissä nimen Ihan Hiton Hieno. Ihan Hiton Hieno oli oman aikansa menestyneimpiin kuuluvan kasvattajan omastakin mielestäni hienoimpia uroksia. Koiran itsensä sukusiitosprosentti eli COI% on AHI Pedigree Databasen (Afghan Hound Pedigree Database) tiedojen perusteella n. 20% kymmenen sukupolven mukaan laskettuna. AHI:n generaattori laskee pyydettäessä myös niinsanotun "ancestor loss"-prosentin, eli sen, miten monta prosenttia kaikista mahdollisista, tiedetyistä kantakoirista kyseinen koirayksilö on menettänyt (eli joiden geenejä ei sen veressä virtaa). Kyseisen koiran kohdalla prosentti on huimat yli 80%. Jotta tämä avautuisi jollain tavalla ilman asiaan suuremmin paneutumista; neljän sukupolven kohdalla mahdollisia koiria, joista yksilö voi polveutua, on kahdeksan (8). Ihan Hiton Hienon kohdalla koira Aika Hieno Tämäkin esiintyy näissä mahdollisissa kahdeksassa paikassa kolme kertaa. Siis 3/8 Ihan Hiton Hienon neljän sukupolven mukaan lasketuista kantakoirista on yksi ja sama koira. Koira Varsin Vaikuttava esiintyy kantakoirissa 2/8 kertaa. Muut koirat esiintyvät yhden kerran ja täyttävät jäljelle jäävät kolme paikkaa. Kahdeksasta mahdollisesta kantakoirasta Ihan Hiton Hienolla on siis vain 5 koiraa, kun lasketaan mukaan neljä sukupolvea. Tämä antaa jonkinlaista käsitystä siitä, miten tiukkaan linjattu Ihan Hiton Hieno oli itse. Koiraa itseään käytettiin jalostukseen paljon, ja sillä on LÄHESTULKOON SATA JÄLKELÄISTÄ (100). Kun tiettyjä linjoja liikkuu ylöspäin, on vaikea olla kohtaamatta Ihan Hiton Hienoa useampaan otteeseen. Sama toistuu muutaman muun hyvin käytetyn uroksen kohdalla. Ongelmaksi näiden itsekin jo varsin tiukkaan linjattujen koirien kohdalla tulee se, että ne esiintyvät niin monessa sukutaulussa niin monta kertaa, ettei edes ulkosiitos eri linjojen kesken, mutta saman rodun sisällä takaa käyttöön valtavasti enempää geenipoolia. Oman nuoremman afgaanini kasvattajat ovat jalostusvalintoja tehdessään hyvinkin tarkkoja siitä, millaisia koiria ja mistä linjoista he käyttävät. Lumiprinsessa on ulkosiitoksen tulos, eli sen COI% ei ole edes kymmenen sukupolven mukaan laskettuna kuin 5,10%. Tästä huolimatta, koska muutama vuosikymmen sitten tietyt urokset astuivat lukemattoman monta narttua, sen ancestor loss on jopa n. 66%, siis reilusti yli puolet. Sukusiitoksen haitat alkavat näkyä tutkimuksien mukaan (lähteenä Kennelliitto) siinä vaiheessa, kun prosentti ylittää 10. Yleisimpiä ongelmia ovat hedelmällisyyden ja libidon laskeminen, luonneongelmat, tulehdusalttiudet ja vastustuskyvyn heikkeneminen. Viiden sukupolven mukaan lasketun sukusiitosprosentin tulisi olla alle 6,25%. Tällöin pompitaan vielä suht vankoilla jäillä. Kasvattajien kovan työn ja asiaan paneutumisen takia minulla on Lumiprinsessan kanssa siis varsin hyvä tilanne; sen sukusiitosprosentti kun on 5:n sukupolven mukaan laskettuna pyöreä 0,00%. Kuitenkin, tulevaisuutta ajatellen, nuo menneisyyden matadorurokset kummittelevat jalostusvalintoja tehdessä ja sulkevat armotta pois osan koirista, jotka noin muuten voisivat sopia Lumiprinsessalle hyvin. Presa Canarioiden kohdalla kysyin luvan käyttää muutamaa havainnollistavaa kaaviota, jotka löytyvät tarkasteluun tästä linkistä, kennel Kikapoon sivuilta. Klikkaamalla auki ensimmäisen linkin Suomen Presa Canario-kannasta pääsee näkemään havainnollistavia kaavioita jalostuksessa käytetyistä uroksista ja nartuista. Kymmenen käytetyimmän jalostusuroksen sukutaukuja tutkiessa voidaan ottaa esimerkiksi vaikka uros Tamaran, joka esiintyy lähes jokaisen sukutaulussa, joskus useampaan otteeseen. Se tarkoittaa sitä, että jatkojalostettaessa näiden urosten pentuja mahdollisesti keskenään Tamaran kertautuu joka kerta ja sen määrä sukutaulussa ja osuus koiran geenipoolissa kasvaa ja kasvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että linjaamalla koiria, jotka polveutuvat Tamaranista, pikkuhiljaa kavennetaan geenipoolia, kasvatetaan sukusiitosprosenttia ja aletaan hätyytellä hälytysrajaa. Tamaranista puhuttaessa joku voi toki ottaa esille sen seikan, ettei se nyt loppuviimeksi kuitenkaan Ihan Hiton Hienon esiintymistiheyksiin yllä. Ei yllä ei, mutta Suomen Presa Canario-kanta on huomattavasti pienempi kuin Suomen afgaanikanta. Presa Canario FCI-rotuna on ylipäänsä huomattavasti pienilukuisempi. Tästä syystä se, että Tamaran esiintyy suvuissa näinkin useasti näin pienessä kannassa on varsin huolestuttavaa puhuttaessa suomalaisen kannan geenipoolin monimuotoisuudesta. Kasvattajien on käytännössä sitouduttava tuomaan Suomeen uutta verta luotettavista lähteistä ja löydettävä ne linjat, joiden tuominen Suomeen on kannattavaa, eli joilla ei ole täällä jo tukkukaupalla kaukaisia sukulaisia. LopuksiRotukoirien jalostus vain suljettujen roturajojen sisällä on jokaisessa mahdollisessa skenaariossa ennen pitkää tuhoon tuomittua. Jos suljetaan kylän rajat (rodun rajat), eikä oteta kylään koskaan uusia asukkaita, kyläläiset voivat valita puolisonsa vain kylän sisältä. Ennen pitkää, väistämättä, kaikki ovat sukua. Riippuen siitä, miten moni oli sukua kylän porttien pamahtaessa kiinni tämä tilanne tulee eteen kenties pian, kenties vähän pidemmän ajan kuluttua, mutta se tulee eteen joka tapauksessa.
Mitä tarkempia jalostusvalinnoissa ollaan ja mitä enemmän suositaan tyyppijalostusta pelkän linjajalostuksen sijaan, sitä kauemman meillä on aikaa. Jossakin vaiheessa rotuun on otettava uusia yksilöitä joko maatiaiskannasta (jos sellainen löytyy) tai geenipoolia on lisättävä harkituilla roturisteytyksillä. Yksinään ja ilman tätä meille ei synny mystisesti uutta materiaalia. Joskus tähän käsitykseen törmää, mutta on absurdia ja väärään tietoon pohjautuvaa olettaa, että taivaasta lennähtelisi kantaan uusia geenejä, jos niitä ei sinne erikseen tyrki. Vastuuntuntoisella ja tiedostavalla kasvatuksella roduille voidaan ostaa lisää aikaa. Parasta olisi, jos meidän olisi mahdollista säännöllisin väliajoin lisätä rotuun geenipoolia roturisteytyksen tai rotuunotetun koiran avulla. Tällöin rotu pysyisi kokonaisuutena varsin homogeenisenä, mutta sen geneettinen variaatio lisääntyisi. Toki tämä vaatisi sitä, että kasvattajat rohkeasti käyttäisivät näitä koiria (eivät toki liikaa) ja niiden jälkeläisiä, eivätkä ajattelisi, että niiden lisääminen omaan linjaan tuhoaa kaiken kovalla työllä rakennetun. Loppuviimeksi se 10% sukusiitosprosentti tulee huolimattomalla sinne tänne siittelyllä aika nopeasti vastaan. Sen jälkeen, mahdollisesti ennenkin, ongelmat alkavat. Kasvattajalla on valtava vastuu omasta rodustaan, eikä hänen tule koskaan unohtaa, että hän jalostaa eläviä, tuntevia eläimiä. Siteeraan loppuun ystävääni, sillä hän kiteytti asian erinomaisesti; Eihän kukaan tunnollinen kasvattaja halua kasvattaa sairaita koiria?
2 Comments
Koira riehuu koko ajan. Koira ei osaa rauhoittua. Koira ei ota kontaktia. Omistaja selailee turhautuneena nettiä, syyttää sukulinjoja ja hermorakennetta, soittaa lopulta kouluttajalle. Kouluttaja saapuu ja lähdetään selvittelemään ongelmakäytöksen syitä. Heti ensimmäiseksi kysytään, paljonko koira saa päivässä liikuntaa ja aktivointia. Käy ilmi, että se lampaita koko päivän paimentamaan jalostettu koira saa päivässä lenkkiä 30 minuuttia kaksi kertaa, kävellen, ei muuta. Kouluttaja levittää turhautuneena kätensä ja koira saa synninpäästön - ongelma ei olekaan siinä, vaan jossain ihan muualla. Ylläoleva skenaario on dramatisoitu, mutta siitä huolimatta ikävän yleinen tilanne todella monen "ongelmakoiran" tapauksessa. Riittämättömällä liikunnalla ja olemattomalla aktivoinnilla saadaan pilatuksi parempikin koira, hermorakenteeltaan heikommasta puhumattakaan. Mitä paremmat hermot koiralla on, sitä paremmin se kestää myös tylsyyttä. Yksikään koira ei kuitenkaan kestä tylsyyttä loputtomiin. Koirarotujen ja rotumixien aktiivisuustasossa ja vaatimuksissa on eroja. Whippet tuntui minusta kovin aktiiviselta ja paljon liikuntaa vaativalta koiralta, kun Haikalanen muutti taloon. Siihen mennessä olin itse tutustunut vain villakoiriin ja niiden sopeutuvaiseen luonteeseen. Kenraalimajuri ja häntä edeltänyt, kotona asunut Musta Kuningatar olivat kummatkin kovia koiria tekemään, mutta loppuviimeksi tyytyivät myös rauhallisempiin päiviin, kunhan saimme olla yhdessä. Haikalanen vaati tekemistä. Ruhtinatar oli jo saapuessaan varsin rauhallinen tapaus, jolle Haikalasen kanssa opittu päivärytmi sopi oikein hyvin. Vasta Lumiprinsessan kohdalla vastaan tuli oikeasti aktiivinen, vaativa koira. Kaksi tuntia päivässä kevyttä kävelyä riittää monelle koiralle, mutta se ei riitä aktiiviselle koiralle. Aktiivinen koira haluaa aktiivisesti tulla haastetuksi. Se haluaa kokeilla, onnistua, taistella. Se haluaa väsyä ja sen täytyy saada väsyä. Oli kyse sitten ohjatusta harrastustoiminnasta tai "höntsäilystä", aktiivisen koiran kanssa on tehtävä. Aktiiviset koirat ovat muita koiria herkempiä kehittämään ongelmakäytöstä, jos niiden tarpeisiin ei vastata. Vaikka niiden tarpeisiin vastattaisiin, ne saattavat silti yksinollessaan keksiä tekemistä ja omistajan kanssa ollessaan vaatia tavallista enemmän huomiota ja haastetta. Aktiivisella koiralla on aivan valtava potentiaali kehittyä hyväksi harrastuskoiraksi, mutta onnistuminen ei tule ilman työtä. Aktiivisella koiralla on yhtäläinen valtava riski kehittyä ongelmakoiraksi, eikä syy silloin ole koirassa itsessään - se on tylsyydessä, joka poikkeuksetta on omistajan kehittämä tila. Tylsyys luo ongelmiaVastuuntuntoinen kasvattaja kyselee pentua harkitsevalta laajasti kysymyksiä ja kertoo omasta linjastaan. Loppuviimeksi pennun myynti on kuitenkin riski; kasvattajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa ostajan sanoihin. On ostajan omalla vastuulla kertoa totuus omasta tilanteestaan. Suloinen pentu on eittämättä houkutteleva ajatus ja jossain kaukana hamassa tulevaisuudessa siintävä, rauhallinen ja majesteettinen aikuinen koira saa huokailemaan ihastuksesta, mutta mielikuvien ei tule antaa sokaista itseään. Ostajan on kysyttävä itseltään, onko hänestä juuri tämän pennun omistajaksi. Vaikka pysyttäisiin saman rodun sisällä, aktiivisuuserot yksilöiden välillä voivat olla valtavat. Ruhtinatar ja Lumiprinsessa ovat samaa rotua, mutta aktiivisuustasoltaan ne ovat vastakohtia. Ruhtinatar on aina pärjännyt vähällä. Se oli haastava teini ja itsepäinen se on edelleen, mutta aktiivinen se ei koskaan ole ollut. Se oli nuorempana valmis tekemään, kun sille tarjosi tekemistä, se vain ei vaatinut eikä juuri tarvinnut ylettömän paljon touhuamista. Lumiprinsessa taas nimenomaan vaatii tekemistä. Elämä sen kanssa ei onnistuisi millään muotoa, jos se ei saa runsaasti fyysistä haastetta ja aivotyötä. Sille ei riitä selitykseksi, että minulla on töitä tai minulla on kipua tai minua väsyttää. Sen on saatava tehdä. Jos minä en tarjoaisi sille tehtävää, se kehittäisi ongelmallista käytöstä. Tämä käytös ei millään tasolla kertoisi koiran hankaluudesta, vaan ainoastaan minun kyvyttömyydestäni tarjota oikeanlainen koti juuri tälle koiralle. Aktiivisen koiran omistajalla onkin tasan kaksi vaihtoehtoa; tarjota koiralle tekemistä tai luopua siitä. Kukaan kouluttaja ei voi heilauttaa taikasauvaa ja muuttaa aktiivista koiraa sohvaperunaksi. Tällaisen koiran pakottaminen tylsyyteen johtaa yleensä aina vakaviin ongelmiin. On rodusta/vieteistä kiinni, miten ne ongelmat tulevat esille. Osa koirista tuhoilee, osa kehittää eroahdistusta (joka ei toki aina ole merkki tekemisen puutteesta, mutta se saattaa olla), osa passivoituu. Ikävän moni koira myös muuttuu vihaiseksi ja arvaamattomaksi. Varmaa on vain se, että ennenpitkää tylsistynyt aktiivinen koira kehittää ongelmakäytöstä, jonka korjaamiseksi on korjattava ongelmien syy, eli poistettava tylsyys. LohdutukseksiTylsyyden luomien ongelmien hyvä puoli on se, että ne on mahdollista korjata kouluttamalla ja aktivoimalla. Ongelmakäytöksestä poisoppiminen vie aikaa, mutta tulokset ovat yleensä hyviä, jos koiralle tarjotaan tulevaisuudessa tarpeeksi sille sopivaa tekemistä. Tekemistä keksittäessä on hyvä ottaa huomioon, mihin tarkoitukseen koira on jalostettu. Tietyt koirat vaativat saada toteuttaa voimakkaita viettejään. Tarjoamalla koiralle sen synnynnäisiä ja voimakkaita viettejä stimuloivaa tekemistä välttää tylsyydestä ja turhautumisesta johtuvat ongelmat. Vastineeksi; mikään määrä vääränlaista tekemistä ei korjaa ongelmia, jotka johtuvat pakosta tukahduttaa voimakkaat, synnynnäiset vietit. Yksinkertaistetusti; vinttikoiran on saatava juosta, vahtikoiran on saatava vahtia, metsästyskoiran on päästävä käyttämään nenäänsä ja jäljittämään jne.
Se, mikä määrä tekemistä kullekin aktiiviselle koiralle riittää, on täysin yksilöllistä. Koiraa voi myös virikkeistää liikaa, jolloin tylsyyden sijaan se saattaa kehittää ongelmallista käytöstä purkaakseen ylivirittyneisyyttään. On kuitenkin huomattavasti helpompaa aktivoida koiraa liian vähän kuin aktivoida sitä liikaa. Suomennettu tekstistä The Chemistry of Anxiety. Stressi tekee meistä sairaita. Se aiheuttaa väsymystä, ruoansulatushäiriöitä ja kiukkuisuutta. Stressi vaikuttaa nukkumiseemme. Stressaantuneilla ihmisillä on korkeampi riski kärsiä unenpuutteesta ja herätä useita kertoja yössä. Tutkimukset osoittavat, että monet näistä muutoksista aiheutuvat kortisolista. Kortisoli on hormoni, jota erittyy stressaavissa tilanteissa. Vaikka stressin aikana erittyy myös muita hormoneita, juuri kortisolin katsotaan aiheuttavan stressin pitkäkestoisimmat lieveilmiöt. Kaikki yllä mainittu on yleisessä tiedossa puhuttaessa stressin vaikutuksesta ihmiseen. Se pitää kuitenkin paikkansa myös muiden nisäkkäiden kohdalla. Pitkäkestoisen henkisen ja fyysisen stressin vaikutukset ovat samat pitkälti eläinlajista riippumatta. Stressi itsessään on täysin luonnollinen reaktio paineeseen. Paineen alla erittyvät hormonit, kuten addrenaliini ja kortisoli, parantavat suorituskykyä. Ne aikaansaavat "pakene tai taistele"-reaktion, joka on osoittautunut varsin tärkeäksi evoluution joka vaiheessa. Normaalisti stressireaktiot ovat itsesäätelyn alaisia ja hormonien taso laskee automaattisesti uhan kadottua näköpiiristä. Stressistä tuleekin ongelma vasta silloin, kun elimistö ei jostakin syystä pysty palautumaan ja stressihormonien taso pysyy korkealla pitkiä ajanjaksoja kerrallaan. KortisoliKortisoli kuuluu steroidihormoneihin ja sitä syntyy suurimmaksi osaksi lisämunuaisten kuorikerroksessa. Kortisoli vaikuttaa monessa elimistön prosessissa, kuten esimerkiksi rasva,n proteiinien ja hiilihydraattien hajottamisessa. Se vähentää immuunijärjestelmän toimintaa, nostaa verensokeria ja heikentää luunmuodostumista. Se yhdistetään usein matalaan verensokeriin ja stressiin, joista kumpainenkin nostaa kortisolin eritystä hetkellisesti. Kun stressitaso ei itsestään laske alas normaalitasolle, mieli ja keho altistuvat kortisolin pitkäaikaisvaikutuksille. Näitä ovat muunmuassa laihtuminen, ruokahalun vähentyminen (tai vaihtoehtoisesti lisääntynyt syöminen ilman painonnousua), univaikeudet ja huonolaatuinen uni, oppimis- ja muistivaikeudet, aggressiivisuus ja ahdistuneisuus/levottomuus. Ahdistus ruokkii stressiä ja stressi ruokkii ahdistusta. Ahdistus on tila, jossa elimistö ja mieli ovat pysyvästi "pakene tai taistele"-tilassa, jatkuvasti ylivirittyneitä ja valmiit reagoimaan uhkaan. Vaikka ahdistus ei aina liity stressiin, sen on havaittu olevan yhteydessä mitattuihin korkeisiin kortisolitasoihin sekä oireena että aiheuttajana. Ahdistuneilla ja jatkuvasti levottomilla yksilöillä mitataan usein korkeita kortisolitasoja. Koiran stressiLevottomat koirat kärsivät usein korkeasta kortisolitasosta ja sen aiheuttamista negatiivisista pitkäaikaisvaikutuksista. Tällaisten koirien uudelleenkouluttaminen on usein hidasta, sillä kortisoli hidastaa oppimista ja vaikeuttaa uusien asioiden sisäistämistä sekä vanhojen muistamista. Tästä syystä hermostuneen koiran onnistuneeseen koulutukseen liittyy kiinteästi koiran pitkäaikaisen stressitason madaltaminen. Stressin laskiessa koiran on mahdollista oppia uusia toimintamalleja ja päästä eroon stressin aiheuttamasta ongelmakäytöksestä. On turhaa lähestyä hermostuneen koiran kouluttamista vain uusien asioiden opettamisen näkökulmasta, sillä ongelma on paljon syvemmällä kuin käskyjen ymmärtämisessä tai käyttäytymismalleissa. Monet hermostuneet koirat ovat itse asiassa erittäin hyvin koulutettuja. Ne eivät vain kykene toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla ollessaan stressaantuneita - ja sitä ne ovat suurimman osan ajasta. Stressitason laskeminen on avainasemassa silloin, kun koulutetaan pois hermostuneisuuteen tai levottomuuteen liitttyvää ongelmakäyttäytymistä. Kouluttaminen on vain yksi osa kuntouttamista; useammin kuin usein on tarpeen suorittaa elämäntaparemontti. Jotkin yksilöt hyötyvät stressiä vähentävästä lääkityksestä, mutta usein jo se, miten me itse toimimme koiran kanssa ja koiran seurassa aikaansaa paljon kaivatun muutoksen parempaan. Tällä tavoin paitsi laskemme koiran stressitasoa, myös opetamme sille uusia ja terveempiä tapoja käsitellä maailmaa ja sen monia stressaavia tilanteita. Hermostuneet koirat eivät pysty palautumaan stressaavista tilanteista tavalliseen tapaan. Tämä johtuu joko traumasta tai synnynnäisesti heikosta hermorakenteesta. Tällaiset koirat stressaantuvat herkemmin eivätkä ne ehdi palautua ahdistavista tilanteista ennen seuraavaa hämmennyksen aihetta. Tällaisten koirien on tärkeää välttää stressaantumista, sillä ne eivät yksinkertaisesti pysty palautumaan siitä tavalliseen tapaan. Useimmiten tämä tarkoittaa stressaavien tilanteiden välttämistä kokonaan tai niistä vetäytymistä ennen kuin koiran kuppi kellahtaa nurin. Tällä tavoin koiraan on mahdollista säilyttää parempi kontakti ja se suuremmalla todennäköisyydellä kuuntelee omistajaansa kohdatessaan hermostusta aiheuttavan tilanteen. Yleisiä harhaluulojaAhdistuneen koiran ongelmakäytökseen on turha yrittää puuttua "olemalla pomo" ja "ottamalla luulot pois". Tilannetta selvittää ehkä parhaiten esimerkki, jossa kammosta kärsivä ihminen laitetaan kohtaamaan pelkonsa kohde, esimerkiksi hämähäkki. Pelko saa yksilön reagoimaan tietyllä tavalla huolimatta siitä, että hän tietää pelkonsa olevan irrationaalinen ja osaa kyllä tilanteen ulkopuolella kertoa, kuinka hänen tulisi käyttäytyä. Pelko saa jopa ihmiset unohtamaan maalaisjärjen ja toimimaan perimmäisten vaistojensa varassa. Koirien pelko näyttäytyy usein aggressiivisuutena tai täydellisenä keskittymisen puutteena. Sivustakatsojalle ja tietämättömälle ohjaajalle koiran hallitsematon käytös näyttäytyy usein kurin ja koulutuksen puutteena. Tämä saattaa saada ihmiset hakeutumaan vääränlaisten kouluttajien oppiin. Esimerkiksi tietynlaista käyttäytymistä estämään tarkoitetut välineet (kuonopanta, vedonestovaljaat, haukunestopannat tms.) saattavat jopa kasvattaa hermostuneen koiran stressiä sen sijaan, että ne vähentäisivät sitä. Toinen valheellinen käsitys liittyy siihen uskomukseen, että jokaisen stressaantuneen, ahdistuneen ja levottoman koiran takana on traumaattisia kokemuksia. Vaikka huonot kokemukset saattavatkin olla ahdistuksen syynä, myös syntyjään huono hermorakenne aiheuttaa ahdistusta ja stressiä. Tämä korostuu, jos omistaja ei tunnista oireita ajoissa ja reagoi niihin välittömästi. Huono hermorakenne periytyy erittäin voimakkaasti ja tästä syystä kasvattajien vastuu luonteita jalostettaessa on valtava. Ikävä kyllä tietyissä harrastuksissa vuotavaa ja ylienergistä suorittamista saatetaan jopa ihannoida ja tavoitella, koiran kärsiessä seuraamuksista. Ahdistunut ja levoton koira ei myöskään automaattisesti tee koiran ohjaajasta huonoa tai taitamatonta. On totta, että ohjauksen ja auktoriteetin puute aiheuttaa koirissa stressiä ja ongelmakäytöstä, mutta aiheuttajiin mahtuu myös laaja kirjo muita mahdollisia syitä. LopuksiKroonisesti hermostuneen koiran käytöstä on mahdoton korjata pelkällä kouluttamisella. Hermostuneet koirat kärsivät usein laajamittaisesti stressin eri oireista. Niiden hormonitasot ovat epänormaalit, palautumiskyky olematon ja muisti- ja oppimiskyky vähentyneet. Käytöksen korjaamiseksi tulanteen kokonaisvaltainen arviointi on elintärkeää. Kurilla on mahdoton korjata ongelmakäytöstä, jonka juuret ovat paljon syvemmällä kuin arkitottelemattomuudessa.
|
Mistä on kyse?Koko elämänsä koiria harrastaneen raakaruokintafriikin ajatuksia, pohdintoja ja elämää koiralauman kanssa. Seuraa meitä
Päivitämme säännöllisen epäsäännöllisesti myös Facebookiin.
Historia
June 2022
Kategoriat
All
|