Kun ihminen hankkii koiranpennun, eikä hänellä ole aiempaa kokemusta pennuista, saattaa koiranpennun käytös yllättää. Pentulaatikossa somasti killittävä nappisilmä osoittautuu palkintopionit juurineen repiväksi termiitiksi, joka aiheuttaa yksinjäädessään pahempaa tuhoa kuin lauma olohuoneeseen vapautettuja vesikauhuisia vompatteja. Tikkumaisen terävät maitohampaat ehtivät tuhota sormista ja varpaista alkaen kaiken nanosekunnissa.  

12 viikon kohdalla voi uutta omistajaa alkaa harmittaa ja hän miettii, onko hän tehnyt jotain väärin. Onko kasvattaja tehnyt jotain väärin? Onko pentu sekaisin?

Ei hätää! Tähän on aivan luonnollinen selitys; koiranpennusta puuttuu käyttöjärjestelmä! 
​

Jotkut koiranpennut on varsin helppo ja nopea valmistella, mutta joukkoon mahtuu myös niitä, joiden kanssa saa hakata päätään enemmän seinään. Tämän takia uuden omistajan kannattaa valita koiransa rotu/rotumiksaus hyvin ja päästä katsomaan ainakin emoa. Tällöin saa jonkinlaisen kuvan koiranpennun tehdasasetuksista.
​

Onko olemassa laimeampaa tapaa aloittaa postaus kuin siteerata klisettä? Ei varmaan. Tässä tapauksessa se on kuitenkin niin lähellä totuutta, että antaa mennä.

Kaksi viikkoa sitten taloon muutti uusi tenava. Tenavan tuloa oli mietitty enemmän tai vähemmän jo puolitoista vuotta, tosin tämä nimenomnainen yhdistelmä osui silmiin vasta loppukeväästä. Jokin siinä kolahti, kovaa, ja lopulta löysin itseni pentulaatikon ääreltä toteamasta "se on toi vaalea". Ai miksi? Nokun se tekee kaikki eri tavalla. Se on eri värinen, se syö eri päin, se duunaa aina omiaan, kun muut menee ryhmässä.  Se on sellanen outolintu. Se sopii meille.

Miten se sitten meni? No ihan jees. Kuten olettaa saattaa, Nadira suhtautui tenavaan alussa varsin täpäkästi, mutta on lämmennyt sille parin viikon aikana varsin hyvin. Kovaa kuria se pitää, mutta niin kuuluukin. Se on talon johtava narttu. Karem-setä nyt oli alusta asti sitä mieltä, että on kuollut ja päässyt taivaaseen; uutta kakkaa, uusia leluja ja oma pentu, joka jaksaa leikkiä Karemin kanssa ihan-koko-ajan.

Nytkin vielä jaksaa, vaikka Karem-setä haluaisi jo vähän lepuuttaa nakerrettuja jalkojaan.

Pentuaika ei ole kyllä muuttunut ollenkaan helpommaksi kuin mitä se oli aikanaan muiden koirien kanssa. Olen edelleen ihan hermoraunio, vaikka tenava onkin oikein mallikas tapaus. Hyvin itsevarma ja rohkea, kuten oletinkin pentulaatikon perusteella, mutta erittäin kiltti. 

Xanaghan's Lovebubbles on tenavan nimi. Kotona tunnetaan paremmin nimellä Tenava, Tampio, Vispilä (koska ystäväni mukaan "on sitä hankkimista sen verran kauan jo vatkattu") ja Roya. Viimeksi mainittu on se neidin virallinen kutsumanimi.