Hyvä paha häkki

Häkittäminen on koiramaailman kuuma peruna. Kukaan ei halua ottaa häkkiin mitään oikeaa kantaa; se on AINA väärin, paitsi harrastuksissa, lääkärin määräämänä tai hotellissa. Häkkiin on totutettava, mutta siinä ei saa olla. Häkki ahdistaa, mutta oikeissa tilanteissa se rauhoittaa. Häkki luo stressiä, mutta toisissa tilanteissa poistaa sitä. Sekavaa? Älä. Avataanpa hieman sitä, mistä on kyse.

Häkki. Suomisanakirja.fi sanoo häkin olevan "Koppimainen rakennelma, jonka katto ja seinät (tai ainakin yksi niistä) on tehty (metalli)tangoista, verkosta tms." Koiramaailmassa häkki tarkoittaa yleensä tarhaa pienempää, mahdollisesti mukaan taittuvaa metalli- tai kangasviritelmää, joka tukirakenteidensa avulla saadaan pystytettyä verrattain nopeasti ja jonka sisällä koiran tulisi mahtua istumaan, makaamaan rennosti ja seisomaan. 

Häkittäminen nousi tapetille jo vuosikausia sitten eläinsuojelujärjestöjen tehdessä hyvää työtä koirien ja muiden otuksien paremman elämän puolesta. Eläinsuojelulaki ei kuitenkaan mainitse kuljetushäkeistä, näyttelyhäkeistä tai harrastushäkeistä ihan kamalasti. Niissä otetaan kantaa lähinnä isompiin, koiran säilömiseen tarkoitettuihin tarhoihin. Pienemmistä häkeistä sanotaan ainoastaan seuraavaa: "”Kissaa tai koiraa taikka muuta eläintä saadaan pitää sen kuljetukseen tarkoitetussa laatikossa tai häkissä taikka muussa vastaavassa pienikokoisessa säilytystilassa vain, jos eläimen kuljettaminen, sairaus tai muu tilapäinen ja hyväksyttävä syy sitä vaatii.”

Mikä on tämä "muu tilapäinen ja hyväksyttävä syy"? Tässä tulee vastaan lain tulkinnanvaraisuus. Esimerkiksi minulle aggressiivisen rodun omistajana hyväksyttävä syy on muiden eläinten ja aggressiivisen eläimen itsensä turvallisuuden takaaminen. Tilapäisyyden tulkitsen niin, ettei koiraa saa säilyttää pienessä häkissä pitkiä aikoja eikä silloin, kun sille on mahdollista taata muulla tavoin turvallinen ympäristö, jossa se ei ole muille vaaraksi.

Kauanko häkissä saa viettää aikaa? Tämäkin on tulkinnanvaraista. Mitään tarkkaa aikarajaa ei ole määritelty. Tilapäisyys viittaisi kuitenkin siihen, ettei otus ole siellä toistuvasti pitkiä aikoja. Miten sitten esimerkiksi öiden nukkinen häkissä? Työkoiran pitkät päivät häkissä auton takana? Kummassakin tapauksessa kyseessä on perusteltu syy (kuljettaminen, lemmikin turvallisuuden takaaminen), mutta koira on häkissä toistuvasti, kuitenkin tilapäisesti.

Suomen häkkilaki on siis aika tiukka, vaikka sitä miten tulkitsisi. Kuitenkin esimerkiksi Yhdysvalloissa koirat ovat poissaolojen ajan lähes poikkeuksetta häkissä. Crate training on tärkeä osa sikäläisen koiranpennun yksinolo-opetusta. Myös Suomessa häkittämiseen törmää useimmiten juuri yksinolon kanssa. Jonkin verran siihen törmää myös silloin, jos talossa on useita koiria, jotka eivät tule toimeen keskenään ja kaikille olisi taattava tarpeeksi sosiaalista kontaktia ja vapautta.

Puolensa ja puolensa

Häkki ei aiheuta koiralle traumoja, mikäli häkissä oleminen ei ole koirasta epämukavaa tai sitä ei säilytetä siellä toistuvasti pitkiä aikoja sen ollessa hereillä. Öiden nukkuminen häkissä tuskin stressaa yhtäkään otusta, jos häkki on sille kyllin tilava. Jotkin koirat myös selvästi rauhoittuvat päästessään "luolaan" ja oikein sijoitettu, peitetty, pehmoinen häkki voi myös auttaa esimerkiksi hermostuneen lemmikin totuttamista vieraisiin. Häkki ei kuitenkaan oletusarvoisesti ole jokaisen koiran lempparipaikka.

Hereillä ollessaan häkissä odottava eläin  herkästi turhautuu. Kun koiralla on halu tehdä, sillä olisi energiaa tehdä, mutta se on suljettuna pieneen tilaan se ahdistuu ja stressaantuu. Hetkellisesti hereillä odottamisesta ei ole haittaa, vaikkei koira siitä kamalasti nauttisikaan (vaikkapa harrastuksissa oman vuoron odottaminen), mutta toistuvasti ja pysyvästi liian pitkiä aikoja häkissä viettäneet eläimet alkavat ilmentää stressiä ja käyttäytyvät impulsiivisesti. Niillä on valtavasti patoutunutta energiaa, jota ne epätoivoisesti haluavat purkaa ihan mihin tahansa.

Juuri patoutuvan energian aiheuttaman stressin takia esimerkiksi itsensä tuhoilulla vaarantavan koiran häkittäminen työpäivien ajaksi on kaksipiippuinen asia; toisaalta se on perusteltua, monesti jopa ihan oikeasti tarpeellista, jos koira tuhoaa KAIKEN ihan vain nuoruuden innossaan (ja uskokaa minua, näitä koiria on. Jokaisella tuhoavalla koiralla ei suinkaan ole pitkittynyttä tylsyyttä tai eroahdistusta. Ne vain tykkäävät askarrella), mutta vaakakupin toisella puolella vaanii rajoittamisen aiheuttama stressi. Tämä stressi voi päin vastoin pahentaa tuhoilua. On siis ehdottomasti tarpeen pyrkiä mahdollisimman nopeasti pois työpäivähäkittämisestä tuhoilun vuoksi. Tämä vaatii yksinoloharjoittelua, treenaamista ja koiran elekielen tuntemista. Häkki on siis väliaikainen työkalu, jolla varmistetaan koiran turvallisuus pidempien poissaolojen ajan, ei suinkaan pysyvä ratkaisu. Työkaluna häkkiä ei kuitenkaan tule väheksyä, sillä esimerkiksi kodinvaihtaminen nuoruuden intotuhoilun vuoksi on ylimitoitettu ja koiraa huomattavasti enemmän stressaava ratkaisu. 

Joissakin tapauksissa, hyvin harvoin, häkki ON pysyvä ratkaisu esimerkiksi poissaolojen ajaksi. Tällasia tapauksia on kuitenkin erittäin vähän ja syy on yleensä aina terveydellinen (henkisesti tai fyysisesti).

Häkkiin tulee opettaa, jotta häkki on koirasta mukava mesta. Osa koirista oppii pitämään häkistä huomatessaan, että siellä on kivaa, rauhallista ja turvallista. Osa koirista on sitkeästi sitä mieltä, että maailma ulkopuolella on häkkiä kivempi paikka. Tällaisille koirille häkistä on tehtävä miellyttävä paikka.

Kivan kautta

Meillä on lähes aina avonainen häkki olohuoneessa ja olen totuttanut koiria sinne nakkelemalla häkkiin nannaa tai ruokkimalla mahdollisen pennun siellä. Kaksi aikuisista koiristani pyrkii häkkiin nukkumaan, jos häkin ovi on auki, vaikka niillä olisi mahdollisuus valita mikä tahansa muu paikka. Kaksi suhtautuu häkkiin neutraalisti. Sotaperuna nukkuu mielellään häkissä yöllä, mutta ei muuten välittäisi olla siellä edes sitä 30 sekuntia, jonka aikana muut koirat ohittavat sen ulos mennessään. Jokainen osaa tarvittaessa rauhoittua häkkiin odottamaan, mikä on näyttelyissä ja muissa harrastuksissa usein tarpeen ja eduksi. 

Minulla on aina ollut tapana mieluummin opettaa ja kouluttaa koira hyvällä hyväksymään asioita kuin puhtaasti vaatia sitä alistumaan kohtaloonsa. En sano, ettenkö vaatisi joitakin asioita, mutta hyvin usein valitsen opettamisen. Tiedän ihmisiä, oikein hyvä koiranomistajia, jotka vaativat mieluummin kuin opettavat tällaisista asioista puhuttaessa, eikä tästä ole näyttänyt olevan heidän koirilleen mitään haittaa. Itse pidän siitä, että koirat valitsevat tehdä kuten haluan niiden tekevän. Minulla on se kokemus, että voin tällä tavalla toimiessani luottaa koirieni päätyvän omalta kannaltani miellyttäviin ratkaisuihin silloinkin, kun en ohjeista niitä. Tämän saman syyn takia käytän kouluttaessani positiivista vahvistamista, mutta se nyt on täysin toisen blogipostauksen aihe.

Haikalanen on koiristani ehdottomasti häkkimyönteisin. Silloin tällöin olen löytänyt sen häkistä näin ja olen hetkellisesti surkutellut, että onkohan se vahingossa lukinnut itsensä häkkiin eikä tajunnut, että ovea työntämällä se pääsisi ulos. Testasin kuitenkin asiaa yksi päivä kutsumalla sitä luokseni ja se tottuneesti työnsi oven auki nenällään sen suurempia ihmettelemättä. Niinpä oletan, että se ymmärtää pääsevänsä halutessaan ulos. Se vain valitsee nukkua häkissä, koska siellä on omaa rauhaa ja turvallista.