Kouko kaipaa seuraa ja lämpöä

Kouko on asunut kanssani nyt vajaat kaksi kuukautta. Se asui aluksi 25 litran toipilasterraariossa, jossa se sai totutella kookosturpeeseen, pieneen lämpömattoon ja tilaan sekä maaperäeliöihin. Viime viikolla muutin sen lopulliseen asumukseensa, 105 litran terraarioon, ja se sai viimein kaipaamaansa seuraa Achatina Reticulata "Lievosta".

Oli hauska huomata, miten selvästi Kouko nauttii seurasta. Muutosta nyrpeänä se piileskeli tutusta terraariosta otettujen kasvien alla turpeessa koko päivän, kurkistellen esiin sammalen alta vasta illalla. Se taisi havaita terraariossa toisenkin kotilon, mutta veti vielä tässä välissä päänsä visusti piiloon. Yöllä huomasin kaksikon kohdanneen ja seuraavana aamuna löysin ne nukkumasta rinta rinnan, pienemmän Koukon kuori kiinni isomman Lievo-ystävän kuoressa. 

Kotilokin voi olla yksinäinen. Kouko on nukkunut tiiviisti Lievon vieressä siitä lähtien, kun se seuraa viimein sai. Kuka tietää, miten kauan se ehti kaivata ystävää.

Kouko on selvästi ollut seurasta mielissään! Koukon ystäväksi hankittu Lievo tulee pienestä reticulata-laumasta ja on 7kk vanha. Se on hyvin sosiaalinen ja liikkuu Koukon mukana, tökkii sitä tuntosarvillaan ja hoitaa sen kuorta. Joskus Kouko tarkkailee maailmaa Lievon Kuoren päältä, joskus huomattavasta kokoerosta huolimatta Lievo yrittää tehdä samaa. Kaksikko tulee erilajisuudestaan huolimatta hienosti toimeen. 

Koukon ja Lievon kokoero on valtava, mutta kaverukset viihtyvät silti toistensa välittömässä läheisyydessä.

Sekä Adelinaet että Reticulatat tarvitsevat kostean ja lämpöisen terraarion. Ihannelämpötila on n. 28 astetta ja ihannekosteus 80-90%. Tämä on Suomessa käytännössä mahdollista vain, jos käyttää lämpömattoa tai lämpölamppua. Päädyin lämpömattoon, sillä se on minulle tutumpi formaatti ja myös lämpölamppua siistimmin toteutettavissa.

Toipilasterraarion pieni Komodon lämpömatto päässee luomaan pientä lämpönurkkaa pikkuetanoille. Koukon ja Lievon terraarioon päädyin hankkimaan Giganterran ison lömpömaton ja yksinkertaisen termostaatin. Alkuvaikeuksista huolimatta maton ja termostaatin säätäminen oikeaan lämpötilaan sujui varsin mutkattomasti ja nyt terraario on lämmennyt n. kaksitoista tuntia. Se on vielä muutaman asteen päässä ihannelämpötilasta, mutta hyvää vauhtia matkalla sinne. 

Päädyin asentamaan maton terraarion alle. Tästä on useita eri mielipiteitä ja osa lähteistä kieltää tekemästä niin, sillä kotiloilla on luontainen tarve kaivautua ja ne saattavat kaivautua vahingossa liian kuumaan. Toisaalta taas suurempi osa kokeneista harrastajista suosittelee maton laittamista terraarion alapuolelle, sillä se nostaa kosteasta turpeesta lämmintä höyryä ja tällä tavoin luo kotiloille otollisemmat elinolosuhteet myös kosteuden suhteen. Näin myös itse ajattelin, ja terraarion seinät ovatkin nyt aamulla peittyneet höyryyn. 

Matto on hieman pidempi kuin suositus monesti on, mutta pienemmän maton on ilmeisesti vaikea luosa kotiloille sopiva, tasainen lämpö terraarioon. Lämpömattoja suositellaan 1/3 pohjasta peittäviksi ja omani kattaa terraarion pohjasta runsaan puolet. Raja näkyy ylläolevassa kuvassa varsin hyvin; matto ylettää suurinpiirtein siihen, mihin vesipisarat tuossa turvekerroksen rajalla lasissa. 

On ollut kiva seurata, miten flegmaattisesta Koukosta on muuttumassa touhukkaampi ja toimeliaampi etana. Jahka terraarion lämpö saavuttaa halutun rajansa, Kouko saa viimein elää lajityypillistä elämää isossa terraariossa muiden kotiloiden kanssa. Ehkä sen kuorikin jaksaa vielä kasvaa ja kohentua. Ainakin väeit näkyvät jo selvemmin.