Roduntuntemuksella ON väliä

Sekarotuiset ja rotukoirat ovat silmissäni aivan yhtä arvokkaita. Teen sen selväksi AINA, kun alan puhua roduntuntemuksesta tai siitä, miten tärkeää on tietää koiransa rotumixistä tarpeeksi. Koira kuin koira on silmissäni maailmankeikkeuden hienoin olento, täydellisin ja uskomattomin asia, jonka tiedän. 

Törmäsin taannoin ilmoitukseen, jossa etsittiin vinttikoira x voimakoira yhdistelmän nartulle lempeää ison rodun edustajaa sulhaseksi. Tarkoitus oli tehdä yksi pentue omaan ja tuttavien käyttöön. Koiralta oli tutkittu luustoa kiitettävästi, sen suhteen ei siis nokan koputtamista.

​Ilmoituksen alle ilmestyvien kommenttien kautta oli kuitenkin selvää, ettei aloittajalla ollut juuri minkäänlaista käsitystä siitä, millaisten viettien kanssa hän on tekemisissä ja kuinka tärkeää olisi suunnitella yhdistelmä sen perusteella, millaisia ominaisuuksia koiralla on sen luuston ulkopuolella; vinttikoira x voimakoira kun ei vieteiltään ole välttämättä millään tasolla kannattava yhdistelmä. Kun tähän sekoittaa mitä tahansa "lempeää" ja "isoa" välittämättä tämän yksilön vieteistä ja perimästä ollaan pahimmassa tapauksessa tekemisissä hyvin vaikeiden koirien kanssa. Vai miltä kuulostaisi vierasaggressiivinen, koira-aggressiivinen, itsenäinen, itsepäinen ja voimakkaan riistaviettinen, ohjaajakova ja välinpitämätön koira? No, sopivalta kenties johonkin tilanteeseen, mutta tuskinpa kovinkaan moneen. 

Monet vinttikoirat ovat erinomaisia laumakoiria. Se ei kuitenkaan tarkoita, että risteyttämällä ne vaikkapa koira-aggressiiviseen rotuun automaattisesti parannetaan laumaominaisuuksia. Toki niinkin voi käydä, mutta mukana seuraa myös paljon sellaista, jota ei välttämättä kannata lähteä sekoittamaan voimakkaan reaktiivisuuden kanssa.

Tunne, ymmärrä, tiedosta

Kun puhutaan rotumixeistä, joissa rodut ovat selvästi tiedossa, tai kun puhutaan tietyn rotuisista koirista rotutuntemus on ensiarvoisen tärkeää sekä jalostaessa että koiraa kouluttaessa. ​Vaikka oppiminen toimiikin teoriassa samoilla systeemeillä jokaisen kohdalla, tuloksia saavuttaakseen tulee ymmärtää, mikä ajaa koiraa toimimaan sille ominaisilla tavoilla. Jalostaessa tulee tiedostaa, että koira ei milloinkaan ole kahden vanhempansa keskiarvo, vaan sen käytöksen määrittää sen koko perimä. Mitä enemmän tästä perimästä on tiedossa, sitä helpompi koiran käytöstä on ennakoida ja selittää. 

Jos kouluttajalta puuttuu laaja rotutuntemus, häneltä puuttuu ymmärrys siitä, miten tietyntyyppiset koirat toimivat. Oli kyseessä sitten ammatikseen kouluttava tai oman koiransa kanssa toimiva ihminen, rotuntemus on yksi äärimmäisen tärkeä osa toimivan lähestymistavan etsimisessä. 

Minulla on vähän yli kahdenkymmenen vuoden aikana ollut koiria kolmesta FCI-ryhmästä (2,9,10) ja neljästä eri rodusta (villakoira eri kokomuunnoksineen, whippet, afgaaninvinttikoira, presa canario). Mitä voimakkaammat vietit, sitä tärkeämpää on ollut ymmärtää, mikä koiraa ajaa toimimaan sille luonnollisimmalla tavalla. 

Esimerkkinä edelliseen kappaleeseen; afgaaninvinttikoiran tapauksessa muihin koiriin tai ihmisiin kohdistuva voimakas aggressio olisi asia, joka vaatisi paneutumista, miettimistä ja suunnitelman sen poiskouluttamisesta tai lieventämisestä, sillä kumpikaan ominaisuus ei ole afgaaninvinttikoiralle luonnollinen. Käytöksen takana olisi joko ongelma hermorakenteessa (ominaisuudet olisivat synnynnäisiä), kipu (ominaisuudet alkoivat äkisti tai pahenivat pikkuhiljaa) tai esimerkiksi trauma (ominaisuuksien synnyn taustalla on joku ikävä tapahtuma). Presa canarion kohdalla vierasaggressio on kuitenkin monesti oletusarvo; ominaisuudet ovat koirassa ja heräävät sen lähestyessä aikuisuutta ihan siitä huolimatta, paljonko koiraa sosiaalisti, totutti vieraisiin ja kuljetti mukanaan (toki oikein toteutetulla sosiaalistamisella parantaa koiran mahdollisuuksia hillitä itsensä paremmin jatkossa). Sen kohdalla on tärkeää ymmärtää, että koulutuksen tarkoitus on opettaa koiraa rentoutumaan sekä hallitsemaan viettinsä. 

Ilman tietämystä rodun ominaisuuksista löytää itsensä helposti tilanteesta, jossa käsittelisi presa canarion vieraaseen kohdistamaa aggressiota afgaaniesimerkin tavoin ongelmakäytöksenä. Miksi niin ei sitten voi tehdä? Koska tällöin aggressiota ei ole osattu ennakoida eikä sitä ole osattu odottaa. Koiraa on kohdeltu kuin mitä tahansa seurakoiraa ja sen on oletettu ja odotettu kasvavan sosiaaliseksi ja avoimeksi. Yllättävä muutos voi pahimmillaan johtaa vakavaan vaaratilanteeseen, jossa muut koirat tai vieraat ihmiset ovat vaarassa loukkaantua. Tämän jälkeen koiran käytöstä pyrittäisiin kenties korjaamaan, jotta se saataisiin uudelleen sosiaaliseksi ja iloiseksi kaikkien kaveriksi, vaikkei siitä koskaan ollut tarkoitus eikä mahdollista kasvaa sellaista. 

Tästä päästäänkin sujuvasti tai vähemmän sujuvasti seuraavaan kappaleeseen, eli -->

Ominaisuudet eivät ole ongelmia

Koiraa ottaessaan, oli koira millainen tahansa, tulisi olla mahdollisimman selvillä siitä, millaisilla ominaisuuksilla varustettua koiraa on kotiinsa päästämässä. Tästä syystä en itse suosittele esimerkiksi rescuekoiraa tai välttämättä edes supermixiä ensimmäiseksi koiraksi, ellei tavalla tai toisella voida varmistua siitä, ettei ensikoiraansa odottava saa sikaa säkissä. Toisaalta, edes koiran taustan tiedostaminen tai sen kuuluminen tiettyyn rotuun ei riitä, jollei olemassaolevaa tietoa halua selvittää. Ikävän monesti törmään koiranomistajiin, jotka ovat jättäneet esillä olevan ja helposti löydettävän tiedon hyödyntämättä syystä tai toisesta. 

Vinttikoirataustaisten tai podencotaustaisten koirien kanssa tulisi olla jonkinlainen käsitys siitä, millaisia nämä koirat ovat ja mitä niiden kanssa eläessään voi odottaa kohtaavansa. Jos koiran ominaisuudet tulevat yllätyksenä, ne voivat tuntua ongelmallisilta, vaikkeivät ole sellaisia. Esimerkiksi liikkuvan saaliin perään ampaiseminen, välinpitämättömyys, miellyttämishaluttomuus tai esineiden päälle tai niiden yli loikkiminen eivät ole ongelmakäytöstä; ne ovat tämänkaltaisille koirille normaalia viettikäyttäytymistä ja täysin ennakoitavissa - jos vain tajusi osata odottaa sitä. Toinen hyvä esimerkki helposti ongelmaksi koettavasta käytöksestä on aggression ilmentäminen. Aggressio nousee hankalaksi erityisesti silloin, kun sitä ei ole osattu odottaa. 

Jos käsissä on tiedettävästi tietynlaiseen käytökseen taipuvaisen rodun edustaja, MIKSI rotuominaisuudet niin usein muodostuvat ongelmaksi tai yllätykseksi?

Presa canario ei ole muiden kanssa toimeen tuleva koira. Riippuu toki linjasta, kykeneekö se ollenkaan, vähän tai ei lainkaan olemaan osa laumaa, mutta missään tapauksessa sosiaalisiksi ja toimiviksi laumakoiriksi canarioita ei voi kutsua.

Sosiaalinen ja sopeutuva vaikka väkisin

Nykyinen yhteiskunta rakastaa ekstrovertteja. Avoimia, positiivisia, pärjääviä ja aktiivisia ihmisiä, jotka harrastavat, käyvät urheilemassa ja joilla on hyvä perhe tai vähintäänkin laaja ystäväpiiri, jota he tapaavat usein. Tämä sama ihanne vaivaa (ja valitsen sanan tarkoituksella, koska tästä todellakin on vaivaa monestakin syystä ja monellekin taholle) myös koiramaailmaa. Jokaisen koiran tulisi olla avoin, koirasosiaalinen ja ihmisohjautuva paras kaveri, jonka voi surutta ja helposti ottaa mukaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. 

Koulutuksen tulisi olla tehty ja koiran valmis yksivuotiaana. Hihnakäytöksen tulee olla moitteetonta, luoksetulon takutonta ja varmaa ja perustottelevaisuus on hallittava perusteellisesti. Kaikki tästä poikkeava on huomion arvoista. Koiran tulee olla sosiaalinen ja iloinen, jokaisen koskettavissa ja joko eleetön tai myönteinen jopa vieraita lajikumppaneitaan kohtaan. Jälleen kerran, poikkeus on merkki epäonnistumisesta.

Koirat, jotka kehittyvät hitaasti ja jotka eivät ominaisuuksiltaan sovellu muottiin täydellisyydestä vaikka valehdellaan sellaisiksi, jos ei muuten. Kuten isoveljeni kuitenkin härskisti toteaisi; on ihan turha tunkea kahdeksan tuuman paskaa kuuden tuuman putkeen - ei se vaan mahdu. Meillä on aivan valtava määrä koiria, joilla on aivan valtavasti ominaisuuksia, jotka eivät tee niistä supersosiaalisia ja iloisia jokapaikanhöyliä. Ne ovat siitä huolimatta oikeille ihmisille oikeassa ympäristössä erinomaisen mukavia seuralaisia. Ne vahtivat taloa ja henkeä, auttavat metsällä, etsivät kadonneita ja puolustavat karjaa laitumella. Ne varoittavat tunkeilijoista tai osoittavat suunnan. 

Jokaisesta rodusta ja jokaisesta koiratyypistä löytyy poikkeuksia. Nämä poikkeustapaukset tulisi kuitenkin tiedostaa sellaisiksi eikä niiden ominaisuuksia tule yleistää jokaista rodun edustajaa koskeviksi. Pahimmassa tapauksessa koiran rotuominaisuuksien vähättely johtaa hankaluuksiin, sillä kuten edellä mainittiin, niihin ei osata varautua ja niitä pidetään ongelmina, jotka on mahdollista kitkeä koulutuksella pois. 

Tunne itsesi ja valitse fiksusti

Kaikki koirat eivät sovi kaikille.

Vaikka kuka sanoisi mitä, tietyt ominaisuudet eivät katoa koirasta kouluttamalla mihinkään. Se voidaan opettaa hallitsemaan viettinsä ja halunsa, mutta perimää ei voi pyyhiä pois. Sitä ei myöskään tarvitse pyyhiä eikä piilottaa.

Minulla on itsenäisiä, itsepäisiä rotuja. Ne ottavat aikaa. Kun naapurin labradorinnoutaja kulki hihnassa moitteettomasti yksivuotiaana, minun samanikäinen afgaanini loikki minua vasten, repi vaatteita ja heittäytyi tielle makaamaan. Se oli aivan täysin pentu vielä kolmevuotiaanakin. Jossain kohtaa kolmen ja neljän ikävuoden välillä se kuitenkin äkkiä tasoittui, rauhoittui ja muisti kaiken, mitä sille on opetettu. Se vaati aikaa ja niin muutkin afgaanit usein tekevät. Niitä ei saa lapukoita, eikä se ole ongelma, jollei siitä tee ongelmaa.

Tunne itsesi ja valitse koirasi sen perusteella, mihin olet valmis ja mitä haluat. Ole rohkeasti tukena kasvavalle koirallesi. Hyväksy se, että jos poikkeat normista ja ihanteesta sinut ja koirasi sekä koulutuksesi tullaan tuomitsemaan. Jaksa kuitenkin eteenpäin, sillä tietyt ominaisuudet vaativat enemmän aikaa ja tietyt ominaisuudet vaativat enemmän miettimistä.

Sinä et ole epäonnistunut, jos koirasi ilmentää sille tyypillisiä ominaisuuksia. Älä silottele, vaan puhu asioista oikeilla nimillä. Osoita tietämyksesi mieluummin tuntemalla ne koirat, joiden kanssa teet työtä kuin pyrkimällä sitkeästi jokaisen mahdollisen koiran kanssa samanlaisiin tuloksiin samanlaisessa ajassa.

Ja jos olet koira-alan ammattilainen; tutki ja selvitä kurssillasi olevien rotujen ominaisuudet. Älä oleta, että jokainen koira toimii samoilla keinoilla ja samassa ajassa kuin sinun koirasi, sillä rodulla on väliä ja roduntuntemuksella on väliä.

Erotu eduksesi ja ole se ihminen, joka tasapäistämisen sijaan pyrkii löytämään keinot ja ajan myös sille koiralle, joka vaatii enemmän. Ennen kaikkea, älä milloinkaan yritä oikoa kovakouraisesti ja väkivallalla, sillä pitkäaikaiset ja pysyvät ratkaisut vaativat ymmärrystä ja tietotaitoa. 

Ymmärrä ja hyväksy koira sellaisena kuin se on. Kaikkia koiria voi kouluttaa, mutta tasapäistäminen ja kaikkien asettaminen samalle viivalle on yleensä vain haitaksi.